Vantaan Sanomat julkaisi 1.11. mielipidekirjoitukseni otsikon aiheesta. Laadin sen keskustelun jatkeeksi aiempiin artikkeleihin kirjoituksen alussa kuvatulla tavalla. Teksti linkeillä ja kommenteillani lisättynä alla.

Elinkeinojemme kehittämistä ohjaa strategia – kohtalaisesti

Näkökulmakirjoituksessaan 4.10. Karri Kannala jatkoi Vantaan kaupunkiympäristön toimialan ja sen apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttilan arvostelua. Siinä väitettiin, että hänen aiempaa kirjoitustaan kommentoineet poliitikot olisivat puhuneet Anttilalle yhtä ja selän takana toista. Tämä ei ainakaan minun osaltani pidä paikkaansa, vaikka aiemmin kirjoitusta kommentoinkin (VS lehti 18.9.).

Keskustelu kaupunkiympäristön toimialasta ja elinvoimakysymyksistä on sinänsä tervetullutta ja vantaalaisten tulevaisuudelle tärkeää.

Mitä kaavoitukseen ja kaupunkikehitykseen tulee, itse näen lähimenneisyyden suurimpana ongelmana, että asuntotuotannon määrän on annettu ajaa muiden tarpeiden yli. Työpaikka-alueet, julkiset palvelut ja asumisen monipuolisuus ovat kärsineet. Valtion kanssa tehtävä maankäytön, asumisen ja liikenteen (MAL) sopimus vetää meitä vieläkin väärään suuntaan, koska siinä on numeerisia tavoitteita vain asuntojen määrälle.

Edellisessä kirjoituksessani nostin ongelmina kunnossapidon, erityisesti kaupunkikeskustojen osalta, ja hitauden kestävien liikennemuotojen edistämisessä. Muutama kuntatalouden kannalta keskeinen lisää: Investointiohjelmien suunnittelua ja läpinäkyvyyttä pitää parantaa. Ostettujen palvelujen kustannuksia pitää katsoa tarkemmin. Energiaremontteja ja liikenteen sähköistämistä pitää kiriä, siksikin että päästökauppa laajenee muutaman vuoden sisällä.

Talousarvioinfossa 3.10. (kts. Vantaa-kanava, 2:46 alkaen) Kannalan kehuma elinvoimajohtajamme Tommo Koivusalo kertoi, että kärkialamme ovat ruokateollisuus, logistiikka ja high tech, joita palvellaan paremmin kuin muita. Alan oman ilmoituksen mukaan Suomen vientiteollisuus työllistää 1,2 miljoonaa suomalaista, 40 % työllisistä. Kasvuvaraakin on, koska maailman tarve erilaisille ratkaisuille on huutava, esimerkiksi vihreän siirtymän tueksi.

Elinvoiman vetureiksi tarvitaankin yrityksiä, jotka keräävät tuloja maailmanlaajuisesti tuotteilla ja palveluilla, joita tarvitaan jatkossakin. Vantaa voi tukea teollisia ja muita korkean osaamisen toimintoja mm. kaavoituksella ja koulutukseen panostamalla. Asian tärkeys ja eri alojen luoman arvonlisän merkitys ei ikävä kyllä ole oikeissa mittasuhteissa kuntapolitiikan puheissa, uutisissa, eikä edes strategiassamme.

Kannalankin kirjoitukset painottavat hämmentävän paljon päivittäistavarakaupan näkökulmaa. Päivittäistavarakauppa kertoo työllistävänsä Suomessa 90 000 henkilöä. Väestönkasvun myötä ala kasvaa Vantaalla, uusia myymälöitä tarvitaan ja niitä tuleekin koko ajan. Ala on tärkeä peruspalvelu ja oleellinen työllistäjä, mutta sen tulot ja maksamat palkat kuitenkin rajoittuvat siihen mitä itse kauppoihin maksamme. Asukaskohtaisen kulutuksen nousu ei ole edes tavoiteltavaa.

Mikko Viilo
DI, kaupunginvaltuutettu (vihr.)

Ihme haukkumista

Karri Kannala otti hampaisiinsa erityisesti apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttilan, mitä pidän huonosti osuvana seuraavista syistä: Kokemukseni mukaan Anttila (kuten muutkin akj:t) ottavat kaupunkistrategiasta, toimintasuunnitelmasta, mal-sopimuksista ja vastaavasta ”isosta kuvasta” erittäin vakavasti. Jos vaikka yleiskaavassa on jotain mikä rajoittaa tonttitarjontaa jonkun osapuolen kannalta (ja varmasti onkin koska sen tehtävä nimenomaan on tavallaan tuo), Anttila on väärä kohde arvostella, koska hän ei ollut sitä laatimassa. Myös edellisen apulaiskaupunginjohtajan arvostelu rakentamisen jumittamisesta on myös harhaista, koska vanhempien kollegoiden mukaan Penttilän aikana rakennettiin ihan hulluna. Tilastot osoittavat sen ainakin asuntopuolella.

Oma lukunsa on tämä, että poliitikot puhuvat eri suuntiin yhtä ja toisiin toista. En tänä päivänäkään tiedä keneen tässä viitataan, mutta tiedän että kirjoittaja ei viitannut minuun.

Elinkeinostrategia

Tämä keskustelu on pistänyt itseäni pohtimaan, onko elinkeinostrategiamme riittävän terävä. Kannalan kirjoitukset antoivat ymmärtää, että kaupunki kehittyy päivittäistavarakauppa edellä. Näin ei ole, koska päivittäistavarakauppa ei millään työllistä alueen väestöstä paria prosenttia enempää, eikä se olisi toivottavaakaan ellemme halua taantua elintasossa.

No mitä sitten tarvitsemme? Paikallisesti toinen toistamme palvelevien toimintojen (ruoka, koulutus, paikalliset palvelut, yms., jotka sinänsä ovat erittäin tärkeitä) lisäksi tarvitsemme toimintoja (käytännössä yrityksiä) jotka keräävät tulonsa laajemmalta alueelta. Muualta Suomesta ja koko maailmasta.

Yritän havainnollistaa: Jos paikallinen ruokakauppa syystä tai toisesta lopettaisi, ruuan kysyntä ei muutu ja liikevaihto siirtyisi toisiin kauppoihin. Muiden kauppojen täytyisi oletettavasti palkata uusia ihmisiä ja työllisyyden nettovaikutus olisi lähellä nollaa. Sen sijaan mitä tapahtuisi, jos oma työpaikkani, jossa työskentelee tuhat ihmistä tuotteiden ja palvelujen parissa jotka myydään lähes kokonaan Suomen ulkopuolelle, kaatuisi? Tuotteiden ja palvelujen kysyntä siirtyisi joillekin toisille toimijoille, joista juuri kukaan ei olisi Suomessa. Nämä tuhat vailla työtä jääneet ammattilaista pystyisivät työllistymään helposti vain, jos on muita kasvavia ja tulonsa muualta kuin pääkaupunkiseudun ihmisiltä hankkivia toimintoja. Helposti ajattelemme, että työpaikka on työpaikka, mutta toimintojen luonteessa ja tulojen lähteessä ja luodun lisäarvon määrässä on syvällisiä eroja jotka meidän pitäisi ottaa huomioon strategioissamme paremmin.

Lue muita blogejani, esim. työstä ja elinkeinoista tai Vantaan kuntapolitiikasta.

Artikkelin kuva on Microsoft Copilotin luoma, kehotteena luoda mielipidekirjoitukseni tekstistä kuva.