Vantaan Sanomat julkaisi 18.9. mielipidekirjoitukseni otsikon aiheesta. Laadin sen vastineena lehden aiemmalle jutulle, jota pidin monella tavalla viallisena.
Kaupunkikehitys on fiksuja valintoja ja yhteistyötä
Karri Kannala kirjoittaa (VS 4.9.), että “Vantaalla on halu ja paikka ottaa aloitetta pääkaupunkiseudulla – momentum on nyt, mutta Tero Anttila hidastaa”. Vantaan halu poistaa julkisen liikenteen vyöhykerajoja ja 2476 euron panostus Tallinna-tunnelin suunnitteluun esitetään dynaamisina aloitteina. Yksi ihminen väitetysti hidastaa päivittäistavarakauppaa, joka kirjoittajan mielestä on ilmeisesti autoalan ohella oleellisin elinkeinomme. Haluan esittää laajempia näkökulmia kaupunkikehitykseen ja kaupunkiympäristön toimialaamme.
Suomen ja paikallisen hyvinvoinnin kannalta on ensiarvoista edistää kaupungeissa niitä toimintoja, joissa kaupungeilla on suhteellinen etu ja arvonlisä pinta-alaa kohti suurin. Avainasemassa on sellainen korkean osaamisen teollisuus, joka mahtuu kaupunkiimme ja tuo liikevaihtoa muualta Suomesta ja koko maailmasta. Vantaalaisia esimerkkejä ovat ruokateollisuus, rakennusala ja mittausteknologia, moninaisine hankintaketjuineen. Menestyksemme on osaamisesta kiinni, ja koulutukseen ja koulutuslaitoksiin ei voi panostaa liikaa. Kulttuuri- ja tapahtumatoiminta on myös kaupungeille ominainen elinvoiman ja talouden moottori. Suunnataan kehityspanoksia erityisesti näihin.
Vantaalla on visiota ja hyviä kaupunkiympäristön kärkihankkeita, mutta uusiakin tarvitaan. Toisaalta elinvoimaa haastavat alueiden eriytyminen, asumisen kustannukset ja inhimillinen hyvinvointi. Kaupunkilaiset, jotka näkevät ympäristössään katukivet vinossa, roskat maassa ja häiriökäyttäytymistä, kokevat visiopuheet vieraiksi. Uusi rakentaminen ja sen vaikutukset viihtyisyyteen huolettavat monia. Kaupunkiympäristön toimiala on mukana kaikissa kehitystarpeissa ja ilmiöissä, useimmiten erilaisten näkemysten ristitulessa ja hyvin niukasti resursoitu.
Emme ole tällä valtuustokaudella onnistuneet reagoimaan teollisuustonttien ääneenlausuttuun pulaan. Samoin on krooninen puute julkisten palvelujen tonteista, mikä näkyy esimerkiksi päivähoitopaikkojen puutteena. Todetaan sekin, että kestävämmälle liikenteelle emme ole saaneet ratikkapäätöksen lisäksi muuta isoa aikaan. Näistä pitää ottaa oppia ja parantaa. Erittäin monta asiaa on tehty hyvinkin. Arvostella saa, mutta reilu pitää olla. Kaupunkiympäristön toimiala ja sen apulaiskaupunginjohtaja Tero Anttila ansaitsevat tukemme.
Kaupunginjohtajan toimintasuunnitelma ja talousarvio seuraaville vuosille julkaistaan taas lokakuussa (korjaus: 30.9.). Kehotan kaupunkilaisia ja yritysten edustajia tutustumaan siihen ja esittämään kysymyksiään ja mahdollisia muutostarpeitaan päättäjille.
DI, kaupunginvaltuutettu (vihr.)
Mikko Viilo
Lue muita blogejani, esim. työstä ja elinkeinoista tai Vantaan kuntapolitiikasta.
Valokuva on Vantaan oppimiskampuksen havainnekuvia ja tietääkseni arkkitehtitoimisto Harris Kjisikin tekemä.