Vantaan Sanomat julkaisi mielipidekirjoitukseni lehdessä 27.3. (linkki näköislehden arkistoon). Otsikko oli sama kuin tässä artikkelissa ja teksti seuraava:
”Vantaan Sanomat nosti jutussaan “Pahoista routavaurioista kärsivät autoilijat moittivat Vantaan kaupunkia” 13.3. esiin tärkeän asian: Heikkokuntoiset kadut vaurioituvat nykyisissä talvisäissä herkästi. Tästä aiheutuu asukkaille vaurioita ja turhautumista. Korjaustarve on suurempi kuin mihin on rahaa.
Vantaa investoi uusiin ja peruskorjattaviin katuihin tänä vuonna 32 miljoonaa euroa. Samaan aikaan laskennallisen korjausvelan arvioidaan nousevan 220 miljoonasta 250 miljoonaan euroon.
Jutussa haastateltu asukas vaati päättäjiä vaihtoon. Voin vakuuttaa, että autoilupuolue on Vantaalla nytkin vahva ja he tekevät työtään tunteella. Virallisesti joukkoliikenne, kävely ja pyöräily tunnustetaan kaupunkisuunnittelun ja liikennepolitiikan perustaksi. Kun katsotaan rahavirtoja, liikenneinvestoinnit kuitenkin menevät enimmäkseen “pakollisiin” autoilulähtöisiin kohteisiin. Raha ei silti riitä.
Entä ratikka sitten? Se on harvinainen ja tärkeä panostus kestävämpään kaupunkiympäristöön. Samalla ratikkaprojekti on historiallisen iso panostus katujen ja muun kunnallistekniikan uusimiseen, eli myös korjausvelan maksuun. Pelkkien katujen 70 miljoonan euron osuus vastaa kahden vuoden normaalien investointien lisäpanostusta.
Katujen hyvä kunto olisi kaikkien etu. Tuloja tarvitaan lisää. Kalliiden katujen lisäämistä täytyy välttää ja kannustaa henkilöliikennettä kestäviin liikennemuotoihin.
Syvemmällä tasolla pitää hyväksyä, että teiden kiihtynyt rapautuminen liittyy ilmastonmuutokseen, kuten alkuperäisessä jutussa tuli hyvin esiin. Ilmastonmuutos aiheuttaa luonnon ekosysteemeille tappioita ja sopeutumistarvetta – samoin rakennetulle ympäristöllemme. Miten reagoimme?
Mikko Viilo
kaupunginvaltuutettu, kaupunkitilalautakunnan jäsen (vihr.)”
Minua innoitti kirjoitukseen Tuomas Massisen ja Tiina Örnin artikkeli ja lukuisat kuntapolitiikan kautta aiheesta kertyneet näkökulmat.
Kirjoitukseni julkaistiin myös nettiartikkelina otsikolla ”Ratikkaprojekti on historiallisen iso panostus katujen uusimiseen”. Otsikko oli toimituksen valinta eikä sinänsä kuulu kirjoitukseni pääpointteihin. Alkuperäisessä artikkelissa haastateltu asukas asetti katujen korjauksen ja ratikan vastakkain, ja tarkoitukseni oli huomauttaa että asia ei ole mustavalkoinen – niinkuin kaupunkisuunnittelussa hyvin harva asia on.
Vantaan Sanomat on jatkanut teemaa toistamalla alkuperäiset pointit ja tutkimalla valtion teiden näkökulmaa. Mistä rahaa saataisiin lisää, ja miten sitä käytettäisiin tehokkaammin, siitä tarvittaisiin enemmän keskustelua. Ensimmäisiä askelia olisi tunnustaa katujen korjausvelka osaksi kuntatalouttamme.