YK:n maailman ympäristöpäivä tänään 5.6. muistuttaa siitä, että meillä on #VainYksiMaa, ja meidän ainoan biosfäärimme rajoihin on kaiken ihmisen toiminnankin mahduttava.

Tiedämme että näin ei tällä hetkellä ole. Eliöt ja eliölajit hupenevat maapallolta, muun muassa liian laajalle levinneen maankäytön takia. Ilmasto muuttuu, tähänastisen sivilisaation historiaan verrattuna hälyttävästi. Jo nämäkin ilmiöt uhkaavat ruokaturvaa, mutta merten happamoituminen, liikakalastus ja ihmisen sekoittamat typen ja fosforin kierrot pahentavat tilannetta. Myös vesiturva, merenpinnan nousu, tartuntataudit, yhteiskunnallinen levottomuus ja monet muut ilmiöt ovat tätä päivää ja huomista – eivätkä edes yksitellen, vaan joukkona.

Näihin ongelmiin on kyllä ratkaisuja. Maailman energiajärjestelmä pitää remontoida kokonaan. Ruokajärjestelmä pitää remontoida niin, että eläinpohjaisen tuotannon vaatima kohtuuton maa-ala saadaan takaisin metsälle ja metsätaloudelle. Liikkuminen ja liikkumistarpeet pitää muuttaa kestävämmiksi, niin kussakin kaupungissa yksitellen, kuin myös niiden välillä. Materiaalien ja mineraalien kierrossa pitää päästä suljettuihin kiertoihin. Kiertotalouden periaatteista (3R, reduce, reuse, recycle) ensimmäinen tarkoittaa että kasvua ei ole syytä tavoitella tuotetun materiaalin määrässä – toki talouden tavoitteessa eli hyvinvoinnissa kasvua pitää tavoitella. Nämä ovat kaikki massiivisia systeemitason kysymyksiä, jotka toisaalta muodostuvat lukuisista eritasoisista pienemmistä ja isommista ajatuksista, normeista ja päätöksistä joihin voimme kaikki vaikuttaa.

Olen alusta asti (eli keväästä 2020) ilmaissut, että edellä mainitut globaalit ongelmat on ensisijainen syy miksi itse olen lähtenyt yhteiskunnallisen vaikuttamisen tielle. Miten olen tässä onnistunut? Mieleen tulevat seuraavat 3 pointtia:

1. Eri yhteyksissä olen edustanut ympäristöarvoja puhumalla mm. kestävästä energiasta, energiansäästöstä, luonnon monimuotoisuudesta, lähiluonnosta, kestävistä liikennemuodoista (raideliikenne, pyöräily). Tässä mielessä olen tyytyväinen, ja toivon että toiminnallani on ollut jotain vaikutusta.
2. Rehellisesti sanoen on vaikea nimetä mitään päätöstä tai asiaa, mikä juuri minun toimintani vuoksi olisi mennyt konkreettisesti toisin ja ekologisesti kestävämmin kuin muuten olisi. Osin tämä johtuu siitä etten ole vielä ehtinyt vaikuttaa tarpeeksi, ja osin siitä että yhden ihmisen vaikutusta on niin vaikea eritellä isommasta joukosta joka tarvitaan toiminnan aikaansaamiseen. Mutta jos jotain pitäisi sanoa, niin Vantaan kaupunkitilalautakunnan hyväksymissä julkisten tilojen remonttisuunnitelmissa joku energiatehokkuuteen liittyvä juttu olisi todennäköisesti jäänyt pois, ellen olisi sopivasti puuttunut asiaan.
3. On ristiriitaista, että paikallisesti vastatessamme kaupungin kasvupaineisiin ja -tavoitteisiin, joudumme tekemään paikallista ympäristöä heikentäviä päätöksiä. Lähinnä sellaisia, missä luonto väistyy uuden asuinrakennuksen, yrityksen toimitilan, liikenneväylän tai muun rakentamisen tieltä. Ihan kotini lähelläkin (Luhtitie) on isot metsäalueet vastikään kaadettu uuden rakentamisen tieltä, ja itse olin muodollisesti hyväksymässä työtilauksen. Ratkaisevat päätökset oli tehty tätä ennen, ehkä tämä oli kokonaisuuden kannalta tarpeen, eivätkä yksittäiset kaupunkihehtaarit vaikuta planetaariseen mittakaavaan, mutta silti oma oloni on ristiriitainen.

Vaikka ensisijaiset kiinnostukseni liittyvät jatkossakin edellämainittuihin asioihin, opin koko ajan muistakin politiikan lohkoista (esimerkiksi koulutuksesta, työ- ja elinkeinopolitiikasta, sosiaali- ja terveysalasta, turvallisuuspolitiikasta, yms.). Kaikilla alueilla pitää miettiä isoa kuvaa, järjestelmävaikutuksia ja pitkää aikaväliä, mikä on minusta mielenkiintoista ja tärkeää.

Yhteenvetona: En maailman ympäristöpäivänäkään väitä, että pystyn kaikki ongelmat ratkaisemaan, mutta pyrin olemaan kestävyyteen tähtäävien ratkaisujen puolella niissä kysymyksissä mihin pääsen vaikuttamaan. Näihin ajatuksiin nojaan yhtä lailla joka päivä, kuin myös mennessä kohti eduskuntavaaleja ja toivottavasti eduskuntaa!

Artikkelin kuva on NASAn visible earth -katalogista.