Otsikko on parodiaa, sekä Vantaan ratikkaa ympäröivästä keskustelusta yleisesti, että viitaten erityisesti Vantaan Sanomien viimeaikaisiin juttuihin ”Vantaan ratikan rahoitus uhattuna, jos asuntorakentaminen ei toteudu” ja ”Millä ratikka rahoitetaan, jos ei rakentamisella?”.
Juttujen kirjoittajat kiinnittävät aiheellisesti huomiota siihen, että raitiotien rakentamisen seurauksena arvioidut, ja siltä päätöksenteossa edellytetyt, maankäytön tulot vaativat toteutuakseen sen, että reitille myös rakennetaan riittävän tiiviisti. Kysymys on tärkeä ja siitä tarvitaankin keskustelua. Mutta otsikot lähtevät laukalle (mikä on ratikkajutuissa rasittavan yleistä) eikä asiavirheiltäkään vältytä.
Rakentamisen, ja erityisesti asuinrakentamisen, tiiveys on paljon keskustelua herättävä asia lähes kaikissa uusissa hankkeissa. Kuntalaiset usein pitävät aiottua rakentamista liian massiivisena, erilaisista syistä. Kaupungin intresseissä korostuu tiiveys, kun pinta-alaa on rajallisesti ja sille halutaan sovittaa mahdollisimman paljon tulevia asukkaita ja saada siitä mahdollisimman paljon tuloja. Viranhaltijat ja päättäjät puntaroivat näitä ja maisemallisia, ekologisia ja monia muita näkökulmia. Niistä muovautuu asemakaavoituksen ja siihen liittyvien osallistumis- ja käsittelyvaiheiden kuluessa sopiva kompromissi.
Edeltävä pätee kaikkialla Vantaalla, mutta ratikan vaikutuspiirissä asia on erityisen kiinnostava. Siellä maankäytön tulojen on arvioitu tuovan takaisin investointiin laitettavat varat ja tätä vahditaan.
Kuten jo totesin, edellämainitut jutut ja niissä haastetellut osuvat oikeaan siinä, että linjakeskustelua tarvitaan. Mutta paria muuta pointtia haluan oikoa.
Mainitaan epäily, että ”joudutaanko jokaisen tiivistämiseen ja uudisrakentamiseen tähtäävän kaavan kanssa erikseen puntaroimaan niiden suhdetta yleiskaavaan. Sellainen viivästyttäisi hanketta ja teettäisi lisätyötä.”. Jokaisen kaavatyön keskeistä sisältöä on varmistaa yleiskaavan mukaisuus. Vantaan ratikan rakentaminen ei riipu asuinrakentamisen asemakaavoituksesta, joka tapahtuu vuosikymmenten kuluessa, eikä siitä viivästy.
”On selvää, että Vantaan yleiskaavan ja ratikan kaavarungon välillä on ristiriita.”. Ratikan kaavarunko on resoluutiotasoltaan tarkempi kuin yleiskaava ja sisältää paikoin eri merkintöjä, mutta vakavaa ristiriitaa ei pitäisi olla. Kirjoittaja ilmeisesti pitää Virnakorttelia esimerkkinä ristiriidasta – mutta siinä nimenomaan sekä yleiskaava että ratikan kaavarunko olivat varsinkin suurimman sallitun kerrosluvun osalta yhtenäisiä (3), kun kaupunkiympäristölautakunnan palauttama kaavaluonnos (8 kerrosta) ei heidän mielestään ollut kummankaan mukainen.
”Ihan tosissaanko valtuutetut pelkäävät pientaloalueen hengen vaarantuvan Virnakorttelin kohdalla?”. Kaavaa on toistaiseksi käsitellyt vain kaupunkiympäristölautakunta, mukana toki muutama valtuutettu. He taisivat pelätä eniten sitä, oliko yleiskaavan tulkintaa venytetty liikaa. Yleiskaava on sitova ja sitä pitää noudattaa.
”Vantaan ratikan rahoitus uhattuna”, ”Millä ratikka rahoitetaan, jos ei rakentamisella?”, jne… Ratikan mahdollistamat maankäytön tulot edustavat investoinnin hyötyjä, tuottoja, ”takaisin maksua”, tms., joita saadaan tulevien vuosikymmenten aikana. Ratikan välittömämpi rahoitus perustuu lainaan ja valtion tukeen. Kustakin näistä teemasta on riittävästi omia keskustelupolkujaan, eikä tilannetta kannattaisi sekoittaa epämääräisellä terminologialla. Esimerkiksi vielä hiljattain ratikan rahoitukseen oikeastikin kohdistui uhkaa, kun MAL-sopimuksen eteneminen oli hidasta.
Tätä kirjoittaessa olin jo leppynyt ja lieventänyt mediakritiikkiäni siitä, että niin usein ratikka nähdään uhkana, tai ratikkaan liittyvät asiat ovat uhkia. Sitten tuli uusin julkaisu: HOK-Elannon kiinteistöjohtaja kertoi, että Länsimäkeen ja Hakunilaan tarvitaan kunnollinen kauppa ja sitten kantaväestöä houkuttelevaa asuntotuotantoa. Teksti oli otsikoitu ”Vantaan ratikka voi lisätä maahanmuuton ongelmia, sanoo S-kauppapomo”. Kiinteistöjohtajaa haastateltiin alunperin ilmeisesti ruokakaupan trendeistä, mutta kaksi paikallisen sensaatiojournalismin takuuteemaa samaan otsikkoon oli liian houkutteleva tilaisuus jäädäkseen käyttämättä.