Minulta usein kysytään mitä kampanjaani kuuluu ja mitä siellä käytännössä tapahtuu. Yritän avata aihetta tässä artikkelissa.
Näkymätöntä työtä
Useimmille vaalit näkyvät median ja vaalimarkkinoinnin kautta kunnolla vasta viimeisenä kuukautena ennen vaaleja. Ehdokkaiden työssä tämä on tietenkin vain jäävuoren huippu. Näkyvä ja uskottava kampanja vaatii paljon pohjatöitä.
Kampanjavaiheen ilmiselvimpiä valmisteluita ovat mm. mainospaikkojen varaaminen, kaikenlaisten vaalimainosten tuotanto, vaalikoneiden täyttö ja mahdollisten tapahtumien valmistelu. Näiden tekeminen vaatii taustalla paljon erilaisia valintoja omien resurssien kohdistamisesta ja pohdintoja omista viesteistä.
Itselläni oma identiteetti ehdokkaana on ollut päälinjoiltaan selvä jo muutaman vuoden (lue lisää minusta ja miksi lähdin mukaan). Työ mikä on tehty edellisissä vaaleissa, luottamustehtävissä, viestinnässä (mm. blogi) on mikä on eikä seuraavina kuukausina muutu. Teemoissa, sloganeissa, lupauksissa yms. noudatan omaksi ja toimivaksi näkemääni linjaa. Silti, on paljon työtä saattaa ajatukset sopiviin muotoihin, sopiviin tuotoksiin ja kaikki julki. Ei minulla esimerkiksi ole vielä esitetekstejä kirjoitettuna. Joka kerta kun jonnekin tarvitaan tekstejä (ja paikkoja on paljon), esitysmuotoa pitää aina vähän soveltaa tarpeen mukaan.
Tätä kirjoittaessa ensimmäiset järjestöjen vaalikoneet ovat auki ehdokkaiden vastauksien laadintaa varten, mutta päämedioiden vaalikoneista ei ole edes vielä aikataulutietoa.
Marras- joulukuussa oli suhteellisen paljon tapahtumia, joulumarkkinoita ja sellaisia, mutta juuri nyt ei mitään. Somekin on ollut melko hiljainen. Tyyntä myrskyn edellä.
Verkostomainen yhteisponnistus
Kunkin ehdokkaan kampanjassa tekemistä on niin paljon, että siihen tarvitaan niin käytännön apua kuin myös henkistä tukea, jonka itse koen tosi tärkeänä. Omaan tukitiimiini kuuluu fiksu ja mielenkiintoinen joukko ihmisiä, joihin olen eri elämänalueilla tutustunut. Olemme vielä rakennusvaiheessa, ja porukkaan mahtuu hyvin mukaan. Lähtisitkö sinä kampanjaani tekemään jotain?
Olen ollut monenlaisissa projekteissa mukana, usein myös vetäjänä, mutta on erilainen ja hämmentävä tilanne kun projektin kohde on minä ja minun vaalimenestykseni. Ei ole helppoa pyytää ihmisiä auttamaan, ja toisaalta on hämmentävää että ihmisiä kuitenkin kiinnostaa auttaa. Kasvun paikka tämäkin.
Vaalityötä tehdään eri tasoilla monen yhdistyksen, ehdokkaiden ja tukitiimin puitteissa ja näiden välisellä yhteistyöllä. Monet aktiivit toimivat tavalla tai toisella useamman ehdokkaan hyväksi. Ehdokkaiden kesken olen kokenut tunnelman hyväksi, vaikka olemmekin myös toistemme kilpailijoita.
Muut ehdokkaat ovat iso ilo ja tuki, mutta myös henkinen haaste: Heidän tekemisiä näkee väkisinkin, ja heidän hyvistä jutuistaan kannattaa joskus ottaa mallia. Toisaalta ei voi ottaa liikaa paineita kaikesta mitä he tekevät niin hyvin, koska siinä masentuu. Tämä tasapainottelu ei ole helppoa!
Mikä on hyvä kampanja?
Tyypillinen aloittelevan ehdokkaan kysymys keskusteluryhmässä on “aiotteko tehdä kampanjassanne asiaa X?”. Kysymykseen harvemmin on oikeaa vastausta. Absoluuttista tietoa erilaisten kampanjastrategioiden ja -menetelmien panos-hyötysuhteesta ei ole. Minusta tärkeää on löytää ne, joihin itse uskoo ja keskittyä niihin. Toimia omien vahvuuksien kautta. Ilman fokusta on vaikea saada yhtään mitään tehty. Toisaalta tekeminen myös vaatii jatkuvaa arviointia, kehittämistä ja prioriteettien pohdintaa. Itse olen uutena juttuna viime aikoina esimerkiksi testannut lyhytvideoita.
Oman vaalistrategiani voisin ylätasolla tiivistää näin: Laaja yleisö löytää minut vaalien aikana vaalikoneiden ja mainosten kautta. Nettisivut ja someprofiilit pitää olla uskottavassa kunnossa äänestäjälle, joka hakee lisätietoa. Tunnettuuden kasvattamiseksi omien ja julkisten medioiden kautta tehdään vaalien alla ja niitä edeltävinä vuosina se minkä pystyy.
Ehdokkaiden tunnettuus ja seuraajien määrä vaihtelee paljon. Minulla on joitakin vahvuuksia tällä saralla, vaikka on heikkouksiakin. Työ kaupunginvaltuustossa ja muualla on tuonut ainakin jonkun verran näkyvyyttä. Omia medioita minulla on aktiivikäytössä viitisen (neljä somea ja nettisivut), joista kahdesta pystyn tilastoimaan näyttömääriä (ja osin kolmannestakin). Sen jälkeen kun julkistin ehdokkuuteni keväällä, julkaisuni ovat tavoittaneet 70 000 kontaktia, ja käyrä on viime kuukaudet ollut nousujohteinen. Ei huono, ja tämä on vain osittainen näkymä.
Kohti loppukiriä
Omaa kampanjaani on rajoittanut, että aikaa kuluu aika paljon leipätöissä ja muissa säännöllisissä luottamustoimissa. Tilanne jatkuu, mutta vapaatakin on pakko ottaa enenevässä määrin. Toisaalta kampanjani rahoitus perustuu lähinnä palkkatuloihini. Maksoin juuri noin 15 000 euron laskut mainoksista – tiedoksi niille jotka miettivät otanko paikallisesta valtakunnalliseen sarjaan siirtymisen tosissani. Kampanjojen rahallisista ulottuvuuksista kiinnostuneiden kannattaa lukea Paljonko eduskuntavaalikampanja maksaa?
Omasta kampanjastani ja sen teemoista voit lukea lisää täällä. Lahjoitukset ovat tervetulleita, ja on helppoa tämän sivun kautta. Kaikenlaiset yhteydenotot, kysymykset, ehdotukset, tuen tarjoamiset, yms. ovat tervetulleita!
HS:n kuukausiliite kirjoitti äskettäin vaaleista: “Kun vaalipäivä lähestyy, kampanjatohina kiihtyy vähitellen paniikiksi. Ehdokas miettii lakkaamatta, mikä on pielessä ja mitä hänen pitäisi tehdä seuraavaksi. Pitäisikö vaaliteesejä vähän terävöittää? Flaijereita on syytä ainakin painaa lisää. Ehdokassivujen mikromaksupalvelussa on pakko olla joku bugi, kun lahjoituksia ei tule. … Miten pirussa tuo ehdokas saa noin paljon julkisuutta ja minä en? Nyt on kyllä pakko ostaa Facebookista lisää näkyvyyttä.” Itselläni ei ole aiempaa kokemusta eduskuntavaaleista, mutta kuntavaaleissakin meno meni loppua kohti ihan riittävän kahjoksi, ja edellisen kirjoittaja tavoittaa humoristisella sävyllä mielestäni hyvin olennaisia vaalitunnelmia.
Käynnissä on vielä yhtä aikaa kampanjan suunnittelua, mutta samaan aikaan kaarretaan jo kohti loppusuoraa. Kaksi ja puoli kuukautta äänestyksen alkuun ei ole paljon ja kolmen kuukauden kuluttua kaikki on jo ohi (vaalipäivä on 2.4.). Isotöisiä juttuja edessä on mm. aiemmin mainitut vaalikoneet, kaikki katukampanjaan liittyvä, jatkuvaa markkinointia ja viestintää sinne tänne, ja monta muuta pienempää asiaa.
Miksi teen tätä?
Lukijalle saattaa tulla tunne, että tämä on hullun hommaa ja niin se monessa mielessä onkin! Vaikeita kohtia on ollut ja tulee olemaan, mutta samalla tämä on myös elämän erikoisimpia ja hienoimpia projekteja, ja puurtaminen on ainakin toistaiseksi säilynyt miellyttävällä puolella. Maailmanparantamisen motivaatio (avaan tätä taustaa mm. esittelyssäni) on edelleen vahva ja auttaa eteenpäin. Viimeisen viikon aikana on uutisoitu laajasti mm. Sitran päivitetyistä megatrendeistä ja Inkoon terästehdashankkeesta jotka osuu täysin myötäisesti omien ajatusteni ja teemojeni kanssa. Tällaiset uutiset antavat uskoa omaan tekemiseen, mutta ehkä vielä enemmän antaa keskustelut omien tuttujen kanssa. Nyt alkuvuodesta keskustelut kääntyvät yhä useammin vaaleihin, ja usein saan näissä keskusteluissa tukea omille ajatuksille ja omalle persoonalle, myös konkreettisia avuntarjouksia, ja se on kieltämättä aika hienoa.
Lähteitä
Valokuva Salla Merikukka. Vertauskuvallisesti se voisi kuvata vaalien tekemiseen tarvittavaa koneistoa, mutta tosiasiassa on metsäteollisuuden taskuhiomakone vuodelta 1897. Sitä on käytetty paperi- ja kartonkimassan valmistusprosessissa tarvittavan puuhiokkeen mekaanisessa valmistuksessa. Oma kampanjatiimini on toki yhtä rautainen!
Marko Junkkari 2023. Paikoillanne, valmiit, hep! Helsingin Sanomien kuukausiliite 1/2023.
Eduskuntavaalien tiedot Oikeusministeriön vaalisivuilla.
Päivitys 7.1.: Kirjoitusta täydennetty mm. osuudella ”Miksi teen tätä?”