“Ajattele globaalisti, toimi lokaalisti.” Tämä fraasi kuvaa hyvin myös kuntien roolia ilmastotyössä – kasvihuonekaasupäästöt ovat vaikutuksiltaan globaaleja, mutta niistä lähes kaikki tulee kunnan tai jonkun vastaavanlaisen hallintotason alueelta. Monet päästölähteistä kytkeytyvät kiinteästi kunnalliseen päätöksentekoon.
Monilla kaupungeilla on isäntävaltiotaan kunnianhimoisempia tavoitteita ilmastotyössä. Niin myös Vantaalla. Vantaa tähtää Resurssiviisauden tiekarttansa (2019) osana hiilineutraaliksi vuonna 2030. Tavoite on määritelty ns. aluepohjaisen päästötarkastelun perusteella, missä lasketaan yhteen Vantaan sisällä tuotetut päästöt ja ostetun kulutussähkön päästöt. Tätä päästömäärää on tavoitteena vähentää 80 % vuoden 1990 tasoon verrattuna. Ajatus on, että loput 20 % “kompensoidaan rahoittamalla päästöjen vähentämistä jossain toisaalla”. Aluepohjaisten päästöjen lisäksi on ns. välillisiä päästöjä, eli vantaalaisen kulutuksen muualla tuottamia päästöjä. Niitä ei hiilineutraalisuustavoitteessa huomioida, joskin huomioidaan Vantaan työssä muuten.
Pääkaupunkiseudun aluepohjaiset kasvihuonekaasupäästöt tilastoi HSY. Tuoreimmat luvut ovat tätä kirjoittaessa vuodelta 2019, jolloin Vantaalla päästetyt kasvihuonekaasupäästöt olivat 982 tuhatta hiilidioksidiekvivalenttitonnia, lyhyemmin kt. Päästöjen historiaa ja sisäistä jakaumaa on esitetty kuvassa 1.
Kuva 1. Ote HSY:n Vantaan päästötilastoinnista, tuoreimmat luvut vuodelta 2019.
Nykyinen päästövähennysten trendi ei vielä näyttäisi vievän meitä tavoitteeseen, 215 kt vuonna 2030. Paljon päätöksiä, joilla päästöt tulevat tulevina vuosina vähenemään edelleen, on tehty. Toisaalta jokaisella kaupungin toimijalla, mukaanlukien seuraavalla kaupunginvaltuustolla ja muilla luottamushenkilöillä, on paljon töitä edessä. Jokaisen vuoden suoritus päästövähennyksissä on tärkeä.
Käyn tässä artikkelissa läpi merkittävimmät päästölähteet ja mitä niiden leikkaaminen vaatii.
Liikenteessä palaa fossiilinen polttoaine
Aluepohjaisen laskennan suurin yksittäinen päästölähde Vantaalla on liikenne, 38 % kasvihuonekaasupäästöistä. Liikenteen päästöt jakaantuvat niin, että henkilöautoista 56 %, kuorma-autoista 28 %, pakettiautoista 9 %, linja-autoista 5 %, ja kaikki muut ovat pienempiä. Esimerkiksi lähijunien osuus on selvästi alle prosentin liikenteen päästöistä.
Liikenteen päästöt ovat pysyneet 20 vuotta suunnilleen samalla tasolla, joskin vantaalaista kohti laskettuna ne on jonkin verran laskeneet.
Vantaalla tarvittava kehitys liikenteen päästöjen laskemiseksi on sama kuin laajemminkin:
- Henkilöliikenne enenevässä määrin julkiseen liikenteeseen ja pyöräilyyn.
- Henkilöautoliikenne sähköisemmäksi.
- Raskas liikenne vaihtoehtoisiin käyttövoimiin.
Kaupunki vaikuttaa liikenteeseen erityisesti kaavoituksen ja liikennejärjestelmän kautta. Sijoittamalla uudet asunnot ja palvelut joukkoliikenteen varrelle hillitään tarvetta henkilöautoliikenteelle. Pyöräväyliä parantamalla Vantaa pyrkii nostamaan pyöräilyn kulkutapaosuutta. Riippumatta Vantaan teoista, sähköpyörien myynti on kovassa nousussa (STT 2020), ja se saattaa yllättävälläkin tavalla vaikuttaa pyöräilyn suosioon, myös niillä hieman pidemmillä matkoilla joita tähän mennessä on kuljettu pyörällä suhteellisen vähän.
Autoja on joka tapauksessa jatkossakin merkittävä määrä, ja niiden käyttövoimaa pitää muuttaa vähäpäästöisemmäksi. Muutos eteneekin vauhdilla. Uusien autojen ensirekisteröinneistä vuonna 2020 ns. vaihtoehtoisten käyttövoimien osuus nousi 20 prosenttiin. Tällä tarkoitetaan sähköllä tai maa-/biokaasulla kokonaan tai osittain (mm. ladattavat hybridit) käyviä autoja sekä flexfuel-autoja. (Traficom 2021a)
Vantaa on logistiikkakaupunki. Kuorma- ja pakettiautojen liikennemäärää on vaikea vähentää, joten ainoaksi vaihtoehdoksi jää puhdistaa tätä liikennettä. Valtakunnallisesti liikenteessä olevista ajoneuvoista alle 0,5 % ajaa tällä hetkellä ns. vaihtoehtoisilla käyttövoimilla (Traficom 2021b). Muutosta tässäkin on näkyvissä, mutta toistaiseksi pientä.
Ajoneuvokannan muutos on enemmän kiinni teknologian kehityksestä ja laeista kuin kaupungin toimista. Kaupunki voi kuitenkin tukea siirtymää hankkimalla uudet ajoneuvonsa vähäpäästöisinä, ja rakentamalla kaupungin rakennusten yhteyteen riittävät latauspisteet. Kaasun jakelupisteitä on nyt Vantaalla kolme, ja neljäs tulossa. Erilaisten kuljetuspalveluiden käyttäjänä Vantaan tulee vaatia yhteistyökumppaneiltaan kunnianhimoa päästöjen vähentämisessä.
Vedystä puhutaan paljon. En odota, että se olisi vielä lähivuosina merkittävä tai taloudellinen päästövähentäjä, lähinnä ajoneuvojen saatavuuden ja hinnan takia. Mutta nimenomaan tässä kehitysvaiheessa julkisella sektorilla on tärkeä tehtävä edistää uusien teknologioiden käyttöönottoa. Vantaan tulee olla valppaana sen varalta, missä vedyn käyttöä voitaisiin pilotoida. Kaupungin rooli voisi olla lähteä vedyn käyttäjäksi hyötyajoneuvoilla, ja taata siten vedyn jakelu niin että muita voisi lähteä samaan kelkkaan.
Lämmityksen päästöt laskussa
Lämmitys jää aluepohjaisessa tilastoinnissa hiuksenhienosti toiseksi suurimmaksi päästölähteeksi liikenteen jälkeen, 38 %:n osuudella kasvihuonekaasupäästöistä. Lämmityksen päästöt jakaantuvat niin, että kaukolämmöstä 71 %, öljylämmityksestä 13 %, sähkölämmityksestä 15 % ja maalämmöstä 2 %.
Vantaan lämmityksen päästöissä on selkeä laskutrendi noin vuodesta 2014 lähtien, sekä asukasta kohti että kokonaisuutena.
Kaukolämmön päästöihin on suhteellisen suoraviivaista vaikuttaa käytetyillä energianlähteillä, ja pallo on selkeästi yhdessä osoitteessa: kaupungin yhtiöihin kuuluvalla Vantaan Energialla. Vantaan Energialla onkin hyvä trendi voimalaitostensa päästöjen vähentämisessä ja suunnitelma luopua fossiilisista polttoaineista Vantaan alueella kokonaan 2026. Keskeisiä elementtejä suunnitelmassa ovat jätteiden hyödyntämisen laajentaminen, lämmön kausivaraston rakentaminen sekä geotermisen maalämmön hyödyntäminen. Roskan ja jätepuun poltolla on lähitulevaisuudessa merkittävä rooli. Näiden kanssa pitää olla sillä tavalla tarkkana, että nyt muutoin kuin polttamalla hyödyntämiskelvottomat jätteet voivat ajan myötä muuttua hyödyntämiskelpoisiksi, ja kestävän biopohjaisen raaka-aineen määrä on pieni. Modulaarinen pienydinvoimala olisi yksi mahdollisista seuraavista lämpöratkaisuista, ja sellaisen tekemisessä Vantaan Energia innovatiivisena toimijana voisi ottaa roolia.
Öljylämmityksen osalta voi todeta, että kaupungin omien rakennusten öljylämmitys aiheuttaa 5 % (tilanne 2018) kasvihuonekaasupäästöistä Vantaalla. 47 kaupunginvaltuutettua hoputti kaupunkia 2019 siirtymään näissä muihin energianlähteisiin. Aloitevastauksen mukaan lämmitysöljyn käyttö olisi 2020 aikana ollut puolittumassa, kohteissa joissa remontin takaisinmaksuajaksi arvioitiin 5 vuotta. Loput käyttökohteet ovat pienempiä, mutta toisaalta niitä on enemmän, ja kaupunki pyrkii korvaamaan lämmityksen uusiutuvilla energianlähteillä niissäkin.
Lämmityksen tarvetta voidaan lisäksi jonkin verran vähentää energiaremonteilla (esim. eristykset ja lämmityksen säädöt).
Kulutussähkö puhdistuu
Seuraavaksi isoin päästölähde aluepohjaisessa tilastoinnissa on kulutussähkö, 14 % Vantaan kasvihuonekaasupäästöistä. Tähän lukuun ei sisälly lämmityksessä käytetty sähkö. Sähkönkulutuksen voisi halutessaan ositella tilastoissa niinkin, että kulutussähkö, sähkölämmitys, maalämmön ja raideliikenteen sähkönkäyttö yhteensä muodostavat 20 % päästöistä.
Sähkönkulutuksen päästöt ovat olleet selvässä laskussa vuodesta 2010 lähtien. Tämä tosin kertoo enemmän Suomen sähköntuotannon yleisestä puhdistumisesta kuin Vantaalla tehdyistä toimenpiteistä, HSY:n tilastot nimittäin perustuvat sähkön osalta Suomen sähköntuotannon päästöjen keskiarvoon.
Vantaallakin on tehty merkittäviä muutoksia sähköntuotannon puhdistamiseen. Edellä mainitut voimalaitosten päästöjen vähennykset koskevat yhtälailla kaukolämpöön ja sähköntuotantoon liittyviä päästöjä, koska samoissa voimaloissa tuotetaan molempia. Lisäksi Vantaan Energia on panostanut voimakkaasti tuulivoiman kehittämiseen osakkuusyhtiöiden kautta (Vantaan Energia 2020a). Tuulivoiman sijoittamista pääkaupunkiseudun lähelle pitäisi selvittää aktiivisemmin. Yleisenä käsityksenä on, että puolustuvoimien tutkavalvonnan tarpeet estää sen, mutta liian vähän keskustellaan siitä miten, missä ja milloin tämä este voisi poistua. Puhdasta sähköntuotantoa tarvitaan koko ajan enemmän, ja kokonaismääräkin saattaa nousta muun muassa liikenteen tarpeisiin, sekä suoraan sähkönä että synteettisten polttoaineiden kautta.
Yksi toistaiseksi pieni mutta mainitsemisen arvoinen asia on aurinkosähkön käyttöönotto. Vantaan Energia kertoo asentaneensa kahden lämpökeskuksensa katolle paneeleita kyseisten rakennusten sähköistämiseen. Arvio takaisinmaksuajaksi on alle 10 vuotta. “Jos meillä pystytään siihen, pätee sama myös liikekiinteistöissä ja omakotitaloissa”, kertoo Eero Pyhäranta. (Penttinen & Pyhäranta 2019). Kaupungin rakennukset tulisi kaikki käydä läpi aurinkosähkön tuotantomahdollisuuksien kartoittamiseksi.
Kaikki muut päästöt
Muut aluepohjaisten päästötilastoinnin pääluokat ovat Teollisuus ja työkoneet (päästöistä 6 %), Jätteiden käsittely (3 %) ja maatalous (0 %). Eivät ne merkityksettömiä ole, mutta en käsittele näitä tässä tarkemmin.
Kuva 2. Vantaalla kulutetaan paljon tuotteita ja palveluja, joiden päästöt syntyvät jossain muualla ja eivät sisälly aluepohjaiseen päästölaskentaamme. Kuva HSY 2020.
Oleellisempaa on tarkastella välillisiä päästöjä jotka aluepohjaisessa tilastoinnissa eivät näy. Kaupunkilaisten toiminnasta syntyy monenlaisia päästöjä kaupungin ulkopuolelle, esimerkiksi ruuasta ja useimmista kulutustavaroista (kuva 2).
Ongelma on että välillisistä päästöistä ei ole kunnollisia tilastoja. Niiden mittaaminen ja mallintaminen on paljon vaikeampaa kuin Vantaan alueella tapahtuvien. Niistä voi kuitenkin tehdä suuntaa-antavia arvioita, ja tunnistaa tämän artikkelin hengessä merkittävimmät päästölähteet. Sitra teki pari vuotta sitten arvion suomalaisten keskimääräisestä hiilijalanjäljestä. Olettaen, että vantaalaiset olisivat päästöiltään keskimääräisiä, olen niiden arvioiden avulla pyrkinyt asettamaan välilliset päästöt mittakaavaan aluepohjaisen päästölaskennan kanssa. Tarkempi laskenta ja lukujen muodostuminen liittekappaleessa.
Suurimmiksi välillisiksi päästölähteiksi muodostuu “kodin kulutustavarat” ja ruoka, erityisesti eläinperäinen ruoka. Näiden jälkeen tulee lentoliikenne. Onkin hyvä huomata, että lentoliikenne ei sisälly aluepohjaiseen päästötilastointiin, vaikka Vantaalla todennäköisesti aiheuttaakin merkittäviä päästöjä.
Välillisten päästöjen syntyminen on paljolti henkilökohtaisista kulutusvalinnoista kiinni, eikä kaupungilla ole niihin yhtä isoa roolia kuin esimerkiksi lämmityksen ja liikenteen järjestämiseen. Toisaalta kaupungilla on varsin mittavat omat tuotteiden ja palvelujen hankinnat, joissa kestävyyskriteerit tulee huomioida. Esimerkiksi kasvipohjaisen ruuan ja ympäristöystävällisen rakentamisen suosiminen on paitsi ympäristöteko, myös tärkeä tapa edistää uuden kestävämmän talouden ja työllisyyden syntymistä Suomeen ja miksei Vantaallekin. Kaupungilla on myös viestinnän ja valistuksen osalta roolinsa ohjata asukkaita ja yrityksiä kestäviin valintoihin.
Negatiiviset päästöt eli nielut
Vantaan alueella on myös metsää ja maaperää joka sitoo hiilidioksidia. Tämä on suhteellisen vähän tutkittu ja huomioon otettu asia, ainakin päätellen siitä ettei asiaa mainita Resurssiviisauden tiekartassa ollenkaan.
Nieluja on kuitenkin hiljattain HSY:n toimesta kartoitettu. Selvityksen mukaan Vantaalla kasvillisuus sitoisi vuodessa 108 kt ja maaperä 26 kt hiiltä hiilidioksidin määrässä ilmaistuna. Käytännössä nämä molemmat tapahtuvat metsäalueilla.
Kun suhteutamme hiilinielun koon luvun vuoden 2019 päästöihin, 982 kt, näemme että nielut kattavat niistä vajaat 14 %. Kun palataan kaupungin hiilineutraaliuden määritelmään, missä ajatuksena oli että omien päästövähennysten lisäksi jäännös 215 kt katetaan “kompensoimalla” jossakin Vantaan ulkopuolella, niin huomaamme että hiilinieluilla kompensointia pystytään tekemään aika paljon Vantaan sisälläkin.
Jos olen oikeassa siinä että nykytilanteeseen on päädytty kiinnittämättä hiilinieluihin erityistä huomiota, näen myös positiivisia lisämahdollisuuksia. Luonnon monimuotoisuuteen, virkistyskäyttöön ja terveysvaikutuksiin liittyvät tekijät ovat suhteellisen hiljattain tuoneet metsien säilyttämistä ja luontoalueiden lisäämistä ihan uudenlaiseen arvoon. Vantaan luonnollisten hiilinielujen lisääminen vaatisi pienempien ja suurempien puustolle sopivien alueiden katsomista uusin silmin ja metsittämistä.
Yhteenveto
Koosteena tässä artikkelissa käsitellyt päästölähteet ja niiden koot näyttävät seuraavalta.
Kuva 3. Artikkelissa käsitellyt päästöt ja nielut kokonaisuutena. Aluepohjaisen päästölaskennan (HSY) päästöt on koostettu nielun vasemmalle puolelle, välilliset päästöt (oma arvioni Sitran artikkelin perusteella, kts. liite 1) oikealle puolelle.
Hiilineutraaliuden määritelmä on nyt suunnilleen sellainen, että kunhan päästän liikkumalla, lämmittämällä ja sähköä kuluttamalla vain vähän ja hoidan loput kompensoimalla, kulutuksen ja ruuan päästöjä ei tarvitse huomioida. Näinhän asia ei tietenkään ole. Oleellista on päästä koko maailman tasolla mahdollisimman nopeasti hiilinegatiivisuuteen, eli negatiivisiin päästöihin ja sitä kautta ilmakehän kasvihuonekaasupitoisuuden laskuun. Vantaankin työssä määritelmän mukainen hiilineutraalius on onneksi vain yksi osatavoite.
Joka tapauksessa odotan mielenkiinnolla HSY:n 2020 tilastoja. Niissä pitäisi näkyä yleinen laskeva trendi, ja lisäksi odotan että liikenteessä voi näkyä COVID-19 -pandemian aiheuttamaa “ylimääräistä” ja tilapäisemmäksi tulkittavaa päästövähennystä.
Tähän artikkeliin on otettu mallia Atte Harjanteen vastaavasta, ja päätän suoraan lainaukseen siitä: “Ilmastopolitiikka on monin osin win-win-politiikkaa, jolla saadaan myös viihtyisämpää, tasa-arvoisempaa ja terveellisempää kaupunkia. Ilmastopäätöksenteon vaikuttavuudesta, tiedepohjaisuudesta ja oikeasta fokuksesta on tärkeä pitää huolta myös ensi kaudella. Lisäksi päästövähennyksiin tähtäävän politiikan rinnalla tarvitaan nykyistä vahvempaa luonnon monimuotoisuuden huomioimista.”
Liite 1: Välillisten päästöjen käsittely
Välillisten päästöjen käsittely perustuu Sitran (2018) artikkelissa annettuihin tietoihin, sekä artikkelinaikaiseen Vantaan väestömäärään 230 000. Olen lajitellut kunkin Sitran artikkelissa luetellun päästöluokan joko HSY:n aluepohjaiseen laskentaan kuuluvaksi tai välillisiin päästöihin kuuluvaksi, seuraavan taulukon mukaisesti.
Suurimpia kysymysmerkkejä tässä on ainakin aluepohjaisten ja välillisten päästöjen rinnastettavuus (esimerkiksi keskivertovantaalaisen ja keskivertosuomalaisen eron vuoksi, tutkimusten pohjalla olevan datan mahdollisen eriaikaisuuden vuoksi, ja omien tulkintavirheideni vuoksi). Jos katsotaan aluepohjaisten päästöjen summaa, 1330 kt, huomaamme että tämä eroaa HSY:n tilastoimasta luvusta 982 kt, todennäköisimmin edellämainittujen epävarmuuksien johdosta. Sekin pitää muistaa, että päästöt ovat kaikkien kasvihuonekaasujen vaikutus hiilidioksidiekvivalentteina, ja nielu on pelkkää hiilidioksidia. Uskon kuitenkin että mittasuhteet ja tärkeimmät päästölähteet tästä erottuvat, ja uusien datalähteiden tullessa käyttöön korjaan kaaviota mielelläni.
Lähteet
Atte Harjanne 2021. Helsingin ilmastopolitiikka 2021-2025 – Mittakaavat kondikseen.
https://atteharjanne.fi/2021/02/21/helsingin-ilmastopolitiikka-2021-2025-mittakaavat-kondikseen/. Julkaistu 21.2.2021, viitattu 26.2.2021.
HSY. Kasvihuonekaasupäästöt. https://www.hsy.fi/ilmanlaatu-ja-ilmasto/kasvihuonekaasupaastot/. Viitattu 25.3.2021.
HSY 2020. Kestävän kaupunkielämän ohjelma. Luonnos 11.12.2020. https://julkaisu.hsy.fi/kestavan-kaupunkielaman-ohjelma-luonnos.html. Viitattu 25.3.2021.
HSY 2021. Selvitys pääkaupunkiseudun hiilinieluista ja -varastoista – Loppuraportti. https://julkaisu.hsy.fi/selvitys-paakaupunkiseudun-hiilinieluista-ja–varastoista.html#cgb66IBDTo. Viitattu 4.3.2021.
Petri Penttinen & Eero Pyhäranta 2019. Aurinkosähköä lämpökeskusten tarpeisiin. https://www.vantaanenergia.fi/ykv/ykv-2019/aurinkosahkoa-lampokeskusten-tarpeisiin/. Viitattu 26.2.2021.
Sitra 2018. Keskivertosuomalaisen hiilijalanjälki. https://www.sitra.fi/artikkelit/keskivertosuomalaisen-hiilijalanjalki/. Julkaistu
15.02.2018, päivitetty 30.12.2019, viitattu 24.3.2021.
STT 2020. Sähköpyörien myynti ponkaisi kasvuun – tänä vuonna myydään arviolta yli 30 000 sähköpyörää. https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/kotimaa/artikkeli-1.1279510. Maaseudun tulevaisuus. Julkaistu 31.12.2020, viitattu 26.2.2021.
Traficom 2021a. Vaihtoehtoisten käyttövoimien osuus ensirekisteröinneistä kasvaa − sähköautojen rekisteröinnit tuplaantuivat.
https://www.traficom.fi/fi/ajankohtaista/vaihtoehtoisten-kayttovoimien-osuus-ensirekisteroinneista-kasvaa-sahkoautojen. Julkaistu 28.01.2021, viitattu 26.2.2021.
Traficom 2021b. Paketti- ja kuorma-autojen käyttövoimat. https://liikennefakta.fi/fi/ymparisto/paketti-ja-kuorma-autot/paketti-ja-kuorma-autojen-kayttovoimat. Viitattu 26.2.2021.
Vantaan Energia 2020a. Tilinpäätös ja toimintakertomus 2019. https://s3-eu-west-1.amazonaws.com/vantaanenergia/uploads/20200421135740/VE-tilinp%C3%A4%C3%A4t%C3%B6s-2019-FINAL-kotisivuille.pdf. Viitattu 26.2.2021.
Vantaan Energia 2020b. Vantaan Energia luopuu fossiilisista polttoaineista jo vuonna 2026.
https://www.vantaanenergia.fi/vantaan-energia-luopuu-fossiilisista-polttoaineista-jo-vuonna-2026/. Julkaistu 22.9.2020, viitattu 26.2.2021.
Vantaan kaupunki 2019. Resurssiviisauden tiekartta. Ympäristökeskus. Julkaisuja 2019:2. https://www.vantaa.fi/instancedata/prime_product_julkaisu/vantaa/embeds/vantaawwwstructure/140089_ResurssiviisaudenTiekartta-18.6.2018-final.pdf. Viitattu 27.2.2021.
Vantaan kaupunki 2019. Vastaus Sakari Rokkasen, Juha Hirvosen, Jari Jääskeläisen, Maija Rautavaaran, Kai-Ari Lundellin, Tiina Tuomelan ja 41 muun valtuutetun aloitteeseen suunnitelman laatimiseksi öljylämmityksestä luopumisesta Vantaan kaupungin omissa rakennuksissa. Kaupunginvaltuusto 16.12.2019 pöytäkirjasta. https://paatokset.vantaa.fi/ktwebbin/ktproxy2.dll?doctype=3&docid=1831294. Viitattu 26.2.2021.