Kuntavaaleista on nyt kaksi viikkoa. Keräilen ajatuksiani niistä tähän artikkeliin.

Ensinnäkin, kiitos kaikille äänestäjilleni, muille tukijoille ja ylipäänsä kaikille vaalien eteen hyvää työtä tehneille!

Valtakunnallinen ja paikallinen tulos tyydytti

Minua lämmittää puolueen tulos niin valtakunnallisesti kuin Vantaalla. Melkeinpä ensimmäiset vaalit minun urallani, ainakin niistä mihin itse osallistuin, missä ei otettu turpaan. Mukavaa vaihtelua. Valtakunnallisella tasolla ylitimme mielipidetiedustelujen osoittaman kannatuksen selvästi. Ylen jutun mukaan Suomen vihreiden valtuutettujen keski-ikä on yli 6 vuotta alempi kuin minkään muun puolueen! Tämä on hyvä tilanne.

Omaa mieltäni lämmittää lisäksi, että mentoroin Uudellamaalla muutamia ehdokkaita, jotka pärjäsivät keskimäärin erinomaisesti.

Vantaalla tulimme kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi. Vaikka paikkamäärämme pysyikin samana, tuo on parannus, josta seuraa konkreettisia etuja. Tätä voi pitää hyvänä tuloksena, kun viime vuodet on kuitenkin olleet vaikeita vihreiden valtakunnallisenkin kannatuksen osalta.

Ei niin hyvää, etteikö huonoakin. Jo aiemmin mainittu Ylen juttu kertoo myös, että vihreät oli valittujen valtuutettujen sukupuolijakauman osalta omaa luokkaansa, 79 % naisia. Vantaalla koko 9-henkinen valtuustoryhmämme on nyt naisia. Tämä on monin tavoin huono asia.

Valtuutettujen sukupuolijakauma on kulkenut naisten suuntaan koko Suomessa, mutta hätkähdyttävällä tavalla suurissa kaupungeissa. Espoon valtuuston sukupuolijakauma on naisia 51, miehiä 24. Helsingissä vastaavasti 54 ja 31. Vantaalla nyt 37 ja 30, ja muissa suurissa kaupungeissa tilanne näytti karkeasti ottaen samansuuruiselta. Kyseessä on siis laajempi ilmiö, joka ei koske pelkästään vihreitä, vaikka tätä tilastoa ”johdammekin”.

Oma tulokseni jätti pohdittavaa

Sain 358 ääntä. Se oli vaalin 63. suurin, miesehdokkaista 28. suurin. Numeroiden valossa tulos olisi voinut riittää uudelleenvalintaan 67 hengen valtuustoon, mutta ei tällä kertaa riittänyt. Tulin 2. varasijalle vihreässä ryhmässä.

Tuloksessani on paljon hyvää, mutta myös sulateltavaa. Monenlaisia tuntemuksia ja ajatuksia on ollut vaalin jälkeen. Yritin olla valmis erilaisiin skenaarioihin – mutta sellainen, että paikkamäärämme säilyy samana ja itse tipun valtuustosta, en kuitenkaan ollut ajatuksissani.

Äänimääräni on hieman alempi kuin mitä olen aiemmista vaaleista saanut. Nykyisistä valtuutetuista sain noin 40:nneksi suurimman äänimäärän. Todellinen tasoni ja kontribuutioni valtuutettujen joukossa on huomattavasti tuota parempi. Näillä tavoin ajateltuna tulos on totta kai pettymys.

Toisaalta on myös niin, että harkitsin pitkään, lähdenkö vaaliin mukaan ollenkaan.

Olen hoitanut luottamustehtäväni 100-prosenttisella paneutumisella (kysy keneltä tahansa, joka on ollut samoissa elimissä kanssani). Olen tykännyt siitä. Mutta on se ollut myös kuormittavaa, päivätyöni lisäksi tavallaan toinen ammatti. Luottamustehtävien hoitaminen on eri asia kuin uudet vaalit. Riittävän vaali-innon ja energian löytäminen muutenkin ylitäydestä elämästä on haastavaa.

Eduskuntavaalien jälkeen en ole laajasti tiedottanut tekemisistäni ja markkinoinut itseäni. Se johtuu monesta syystä, joista viestintätyön lisäkuorma (kolmas ammatti) on yksi. Olen keskittänyt tarmoni luottamustehtävieni ei-julkiseen puoleen sekä mielipidekirjoituksiin silloin, kun minulla on ollut mielestäni painavaa sanottavaa, jota muut eivät sano. Nyt ”vaalikampanjani” oli nelisen some-julkaisua. Markkinoinnin puute alentaa tulosta.

Toinen syy epäröidä uudelleen ehdolle lähtöä on vieraantuminen valtuuston kokouksista viimeisen vuoden aikana. Ne ovat luottamustyössä vain jäävuoren huippu, mutta kuitenkin se, mistä vaaleissa kilpaillaan. Kokoukset ovat käyneet hyvin kuormittaviksi, ilman että niissä oikeasti juurikaan vaikutetaan mihinkään. Tästä aiheesta tarkemmin erillisessä artikkelissa.

No lähdin kuitenkin lopulta hyvillä mielin ehdolle. Panostin sen verran kuin hyvältä tuntui. Tein perusasiat (vaalikoneet, ehdokasrekisterit, yhteiset ilmoitukset, yms.) hyvin ja niihinkin meni paljon aikaa. Kuitenkin myös valitsin rajoittaa työmäärää ja olla tinkimättä kovin paljon omasta hyvinvoinnistani. Katukampanjaan en juuri varannut vapaapäiviä, enkä oikein henkisiä resurssejakaan. Tein oman juttuni oman hyvinvointini rajoissa, hieman käsijarru päällä. Rahaa laitoin anteliaasti, tietäen ettei sillä ole kovinkaan paljon merkitystä. Tulokseni oli monella tavalla panoksiini nähden kohtuullinen. Kilpailu äänistä on erittäin tiukkaa.

Vaaleissa sain miellyttäviä kohtaamisia kaupunkilaisten, muiden ehdokkaiden ja muiden vaaleista kiinnostuneiden kanssa. Kohokohtia olivat Kauppakamarin ja Myyr York Timesin vaalipaneelit, joihin minut kutsuttiin.

Mutta kohtasin myös vaalien nurjaa puolta: Itsekkäitä ja maanisessa tilassa olevia ehdokkaita. Joidenkin valtuutettujen osalta oksettavaa pisteiden keräilyä ja valehtelua omista valtuustokauden aikaisista tekemisistä. Kuulin vaalihäirintätapauksista. Päädyin itsekin toistaiseksi vakavimman tällaisen tapaukseni kohteeksi. Tällaiset asiat aiheuttavat vieraantumista ja ulkopuolisuuden tunnetta koko vaalista – varsinkin, jos on lähtökohtaisesti hieman varauksin ja rajallisin energinoin mukana.

Vaalin jälkeen vaikeaa on ollut hyväksyä se, että neljä vuotta sitten “vihreänä” kelpasin, ja nyt kun osaaminen ja valmiudet olisi olleet aivan eri luokkaa, äänimääräni jäi alemmaksi. Se osaamisen määrä, joka jokaisessa vaalissa lähtee kiertoon, on häkellyttävä. Viime kuntavaaleissa tulin itse ihan puskista isolla äänimäärällä, osaavampia syrjäyttäen, nyt oli muiden vuoro. Toisaalta, uudelleen valittiin myös sellaisia, joiden en ole havainnut tekevän juuri mitään luottamustoimissaan. Äänestäjät eivät aina ole oikeassa. Ja kuitenkin ovat. Näin se menee ja sen kanssa pitää elää, vaikka siinä omat vaikeutensa onkin.

Pidin vaalissa itseäni puoltavana tekijänä sitä, että en ollut aluevaaleissa ehdolla. Voi kuitenkin olla, että kärsin siitä, koska päällepäin näyttää, että moni sote-painottunut henkilö pärjäsi kuntavaaleissa(kin) hyvin. Tätä aihetta toivottavasti joku tutkii tarkemmin. Itse pitäisin hyvänä, että kaupungin ja hyvinvointialueen päättäjät eriytyisivät nykyistä enemmän.

Mitä seuraavaksi?

Ajatukseni on ollut vaalituloksesta riippumatta jollakin tavalla jatkaa vaikuttamistyötä Vantaalla, painottuen kaupunkiympäristöön tai elinkeinotoimintaan, joissa koen että pystyn eniten tuomaan lisäarvoa. Valtuutetun asema olo olisi kieltämättä tuonut tähän enemmän muodollista auktoriteettia. Erilaisissa elimissä jatkamiseen minulla on joka tapauksessa suunnilleen yhtä hyvät mahdollisuudet kuin jos minut olisi valittu varsinaiseksi valtuutetuksi.

Ja toki olen myös toinen varavaltuutettu, mikä on monin tavoin hyvä paikka. Valtuuston työskentelyyn pääsee osalliseksi monin tavoin, ja toisaalta työn sitovuus on vähän alempi, erityisesti kokousten osalta.

Tarjolla olevat mahdollisuudet, omat motivaatiot ja valinnat riippuvat kaikki toisistaan. Toukokuun aikana jaetaan erilaisia luottamuspaikkoja niin puolueiden kesken kuin sisällä. Katsotaan, mikä on sen tulos.