Tämä kirjoitus koskee Martinlaaksoa ja sen “Mainio Martsari” -nimellä kulkevaa kehityskuvahenkistä kaavatyötä. Se on herättänyt Martinlaaksossa paljon keskustelua ja kritiikkiä. Vedän yhteen muutamia kehityskuvan perusteita, vastauksina yleisimpään kritiikkiin, ja jotain omia näkemyksiäni.

Taustat – “Väestön ei tarvitse kasvaa eikä varsinkaan täällä”

Ihmisten lähiympäristö on tunteellinen asia. Kaavoitus nostaa tunteita kun se sisältää, edes ajatuksen tasolla, uutta rakentamista ihmisten kotien lähelle, jopa nykyisten kotiensa päälle. Martinlaakson kehityskuvassa on käynyt näin. Siinä yritetty korostaa, että se on visiotasoinen työ pitkälle tulevaisuuteen, sisältäen monta jos-skenaariota, mutta kritiikki on silti täysin ymmärrettävää.

Kaavoittajat ovat tottuneet isoihin kehityskaariin ja pitkän aikajänteen suunnitteluun. Heille isot kuviot, aiemmat päätökset ja annetut toimeksiannot ovat selviä ja jokapäiväisiä. Mutta laskeutuminen tavallisen asukkaan tasolle, joka ei tiedä näistä mitään, ei ole aina helppoa. Silloin ei oikein kohtaa viestit eikä asiat eikä ihmisetkään.

Mikä se iso kuva siis on? Paine pääkaupunkiseudun väestönkasvulle todennäköisesti jatkuu. Ainakin siihen pitää varautua. Valtion ja maakunnan tasolla on vedetty linjauksia, että suurin osa väestönkasvusta suunnataan hyvien kulkuyhteyksien varrelle olemassaoleviin kaupunkirakenteisiin. Esimerkiksi MAL-sopimus sanoo asian niin, että yhdyskuntarakenne tiivistyy ”maankäytön ensisijaisille kehittämisvyöhykkeille, erityisesti keskustoihin ja raideliikenteeseen tukeutuville alueille”.

Korkein vantaalainen kaavataso on yleiskaava. Tästä on otteita artikkelin kuvassa. Edellämainittu ns. kestävän kasvun vyöhyke, jolle erityisesti on tarkoitus tiivistää, näkyy vasemmanpuoleisessa kuvassa ruutuviivoitettuna alueena. Yleiskaava ja sen muutos on Martinlaakson kannalta erityisen merkityksellinen. Tekemästäni kuvaparista näkee, miten keskustatoimintojen alue C laajeni edellisessä päivityksessä (Yleiskaava 2020) huomattavasti. Erityisesti Martinlaaksontien eteläpuolella, mutta myös Kivivuorentien itäpuolella. Muutos sallii aiempaa keskustamaisempaa rakentamista noille alueille.

Yleiskaavan hyväksyi nykyistä edellinen kaupunginvaltuusto 4 vuotta sitten. Sen työn kuluessa on varmasti ollut kaikenlaisia näkemyksiä myös Martinlaaksosta, mutta lopullinen päätöskäsittely oli Martinlaakson osalta yksimielinen. Tämä on hyvä muistaa, kun silloiset poliitikot esittävät mielipiteitään. Kehityskuva pohjautuu johdonmukaisesti laajempiin kehitystrendeihin ja päätöksiin.

Kehityskuvan sisältö – “Ei tällaista kuitenkaan kukaan halua”

Yleiskaava on aivan liian yleispiirteinen, jotta pelkästään sen perusteella voisi rakentaa. Rakentaminen määritellään asemakaavoilla, yleensä suunnilleen kortteli kerrallaan. Asemakaavassa määrätään tarkemmalla tasolla rakentamisen määrä, ulkonäkö, liikenne, luontoarvot ja monia muita seikkoja.

Mainio Martsari -työ tähtää kaavarunkoon, joka on resoluutiotasoltaan yleiskaavan ja asemakaavan välistä. Se on suunnittelun aputyökalu, jolla kaavoitus koordinoi yleisiä periaatteita Martinlaakson täydennysrakentamisessa, sikäli kun kiinteistönomistajat sitä ylipäänsä haluavat tehdä. Itse näen, että kehityskuva ja sen sisältämät periaatteet ja pelisäännöt on kaikkien etu, halusi kehittää omia kiinteistöjään tai ei.

Tähänastisesta työstä ei käynyt riittävän hyvin ilmi, että Vantaan kaupungin omalla maanomistuksella pystytään kehittämään vain keskustaa ja sen eteläpuoleisia (nyt metsäisiä) kortteleita. Muu on kiinni yksityisten taloyhtiöiden ja muiden omistajien tahdosta.

Kukaan ei oleta, että Martinlaaksossa on nyt valtavasti kiinteistön omistajia, jotka haluavat täydennysrakentaa tonttejaan. Työssä jopa tunnustetaan, että laajempi täydennysrakentaminen voi vaatia maapoliittisia muutoksia. Kuitenkin, täydennysrakentamista tehdään nytkin. Esimerkiksi Louhelan Haltiantielle täydennysrakennettiin jo pari vuotta sitten. Raappavuorenrinne 2:een juuri hyväksyttiin asemakaava, joka mahdollistaa sen. On myös hyvä muistuttaa, että kehityskuva katsoo pitkälle tuleviin vuosikymmeniin.

Miten kehityskuva etenee – “Asukkaita ei kuitenkaan kuunnella”

Kehityskuvassa on edessä vielä monia vaiheita, sisältäen asukkaiden osallistamista ja päätöksiä kaupungin luottamuselimissä. Itse asiassa mitään päätöskäsittelyä ei vielä ole ollut, työ on vasta alussa. Toki julki oleva luonnos on mahdollisesti sen suuntainen mikä kaavoituksen varsinainen ensimmäinen ehdotus tulee olemaan. Siinä vaiheessa kaavoitus myös kertoo, miten asukkaiden esittämät mielipiteet on huomioitu ja päättäjillä on oma (ihan todellinen) paineensa tarkastella, ovatko mielipiteiden huomiointiin tyytyväisiä.

Ja vielä on hyvä muistuttaa, että kehityskuvan tai kaavarungon perusteella ei vielä rakenneta mitään, vaan sen ratkaisevat mahdolliset tulevat asemakaavatyöt. Niistä kussakin käydään monivaiheiset osallistamis- ja päätöksetekovaiheet.

Huomionarvoista kehityskuvassa

En ole asunut päivääkään Martinlaaksossa, mutta yli 20 vuotta Louhelassa ja Myyrmäessä kyllä, ja käyn Martinlaaksossa usein. Tässä roolissa, kaupunginvaltuutettuna, paikallisen keskustojen kehitysryhmän jäsenenä ja ylipäänsä kaupunkikehitystä seuraavana kaupunkilaisena esitän muutaman huomion.

Kun Martinlaakso on tärkeä keskus ja aikajänne on pitkä, tavoitteissakin kannattaa tähdätä korkealle. Jos keskusta-alue Martinlaaksontien etelä- ja pohjoispuolilla joka tapauksessa menee uusiksi, ja jos keskustaan tulee kansirakenne, voisiko se ulottua Martinlaaksontien yli? Aseman lähelle kannattaa tehdä laadukasta kaupunkikeskusta, ja siitä näkökulmasta Laajaniityntien mutkan käyttöönotto autoilta ihmisille ja palveluille on hyvä ajatus.

Myyrmäki, Louhela ja Martinlaakso muodostavat kaupunkikeskustojen ketjun. Koko ketjun myötäinen kävely, pyöräily (ja potkulautailu, yms.) ei ole tällä hetkellä luontevaa. Kehityskuvan uudet reitit on tähän tervetullut muutos. Olen tehnyt myös aloitteen yhteyden nostamisesta baanatasoiseksi.

Luonnon kokonaishäviämättömyyden periaate on tarkastelualueella vähän hankala, kun suurin yhtenäinen viheralue (Martinlaaksontien eteläpuolella) olisi poistumassa. Tärkeässä asemassa on työn luonnoksiin piirretyt viherreitit ja odotan kaavatyöhön kunnianhimoisia ja konkreettisia ajatuksia miten niitä voidaan parantaa. Lisää puita, niittykasvillisuutta, ja niin edelleen. Martinlaakso 24:n läpi virtaa pieni puro, ja odotan sen hyödyntämistä viheraiheena.

Kehittämisessä puhutaan aina liikaa rakentamisesta ja liian vähän muusta. Esimerkiksi lasten ja nuorten tarpeet usein jäävät liian vähälle huomiolle kaavoista. Kun heidät huomioidaan, ympäristöstä tulee hyvä muillekin. Martinlaaksossa on tiedostettu erityinen puute päivähoitopaikoista.

Yhteisöllisyyden, viihtyisyyden ja turvallisuuden parantamiseksi olen ehdottanut uutta roolia, “Martinlaakson talkkaria”. Hänen, tai tällaisen pienen tiimin, tehtävänä olisi ensisijaisesti yhteisöllisyyden tukeminen. Tiimi voisi integroitua muihin alueen kunnossapito-, sosiaali-, nuoriso-, yms. palveluihin ja pitää majaansa esim. kirjaston ja paikallisen kahvilan yhteydessä.

Lisätiedot

Kehityskuvan kotisivu, jossa tähän asti julkaistut materiaalit: https://www.vantaa.fi/fi/kaavoitus/kaavat/martinlaakson-kestava-keskusta-kehityskuva