Olin eilen Vantaan kuntavaalipaneelin järjestämässä Perjantaisaunassa keskustelemassa aiheesta ”ympäristö ja luonto”. On arvokasta että tällaisia tilaisuuksia vapaaehtoisvoimin järjestetään, kiitokset järjestäjille ja case-esimerkkejä esitelleille asukasaktiiveille. (Linkki YouTube-tallenteeseen alla)

Tämä oli ensimmäinen keskusteluni muiden puolueiden ehdokkaiden kanssa. Ehdokkaat yli puolueiden olivat keskustelun perusteella varsin samanmielisiä luonnon ja ympäristön puolustajia, ja kokemukseni heistä oli varsin positiivinen. Eipä toisaalta ympäristön pilaamisesta oikein vaaliteemaksi kenellekään olisikaan.

Keskustelua käytiin 3 case-esimerkin kautta: Vallinojassa Lehmustontien asemakaava, Pähkinärinteessä Lammaslammen länsipuolella olevan uuden pientaloalueen kaavoitus, ja Kiilan/Seutulan teollisuusalueen ympäristöhaitat. Kahdessa ensin mainitussa tapauksessa on asukkaiden ja yhdistysten tyytymättömyyttä uuden rakentamisen kaavoitukseen sekä siihen liittyviin lupa- ja kaavoitusprosesseihin. Kiilassa kyse on kierrätysalan toimijoihin liittyvät päästö-, melu- ja hajuongelmat, joihin asukkaat eivät ole kokeneet saavansa apua kaupungilta. En tunne näiden tapausten yksityiskohtia enkä taustoja, mutta selvää on – ja kaikki panelistit olivat tästä yhtä mieltä – että uudisrakentamiseen vaadittavat selvitykset pitää tehdä pykälien mukaan asiantuntemusta käyttäen ja asukkaita osallistaen, ympäristölupien myöntämisessä ja valvonnassa pitää olla kaikin puolin tarkkana, ja ympäristöä pitää päätöksenteossa kunnioittaa yli lain minimivaatimusten.

Tapausten kautta ja niiden jälkeen päästiin myös isompiin teemoihin, kuten luontokatoon yleisenä teemana, ilmastotyöhön, asiantuntemuksen käyttöön, kulutuksemme laajempiin vaikutuksiin, metsittämiseen ja moneen muuhun.

Puheenvuoronäyte Kiilan tilannetta koskien (1:33:30): ”Kaatopaikasta kiertotalouteen Kiilassa. Sehän tässä oli tämä iso tarina. Keskustelimme muutama aihe sitten mennäänkö ympäristövaatimuksissa minimillä vai pitääkö mennä yli, ja luonnollisesti meidän pitäisi mennä nyt vähän yli. Se olisi tässä tapauksessa selvästi paitsi asukkaiden etu, korostaisin myös sitä näkökulmaa että se voi myös olla tämän liike-elämän ja Vantaan kiertotalousklusterin pitkän tähtäimen etu että me asetettaisiin vaatimustasoa aika korkealle. Olen työurani tehnyt teknologian tuotekehityksessä ja iso teema tässä on nyt se, että kaikki ympäristöteknologia kehittyy ja me voidaan Vantaalla päättää että minkätasoisia yrityksiä me tänne halutaan. Asettamalla kovia vaatimuksia paikallisille yrityksille tukea myös talous- ja työllisyysnäkymää.” Kello jo kilkatti ja puheenvuoron selkeys ei kantanut ihan loppuun saakka, mutta logiikkani oli että että teknologia kehittyy Vantaan päätöksistä riippumatta, ympäristövaatimukset todennäköisesti kiristyvät, ne yritykset jotka pystyvät vaatimukset täyttämään ovat menestyksekkäitä, ja Vantaan kiertotalousklusteriin halutaan menestyksekkäitä yrityksiä, työllistävät ja maksavat veroja. Yksinkertaista.