Olen kuntavaalien yhteydessä sanonut, että kaupunginvaltuuston toimintaa, ja luottamushenkilöorganisaation toimintaa ylipäänsä, pitäisi kehittää. Kerron tässä artikkelissa ajatuksistani.

Esittämäni näkemykset ovat lähtökohtaisesti omiani. Tiedän, että monet ajattelevat samalla lailla ja ajatukseni ovat näissä keskusteluissa jalostuneet. Tiedän myös, että monet ajattelevat hyvin toisin kuin minä.

Valtuusto hoitaa tehtäviään hallintosäännön mukaisesti, käyttäen vuodessa valtuutettujen aikaa ehkä 10 000 tuntia ja kaupungin varoja 1,5 miljoonaa euroa. Valtuusto on välttämätön (lakisääteinen). Näkökulmani kuitenkin on kysyä, saadaanko näistä panoksista maksimihyöty kaupungille ja miten toimivaa valtuuston työskentely on.

Jäävuoren huippuna epämielekkäät kokoukset

Helpoimman tartuntapinnan tämänhetkisiin ongelmiin antaa ylipitkät kaupunginvaltuuston kokoukset. Kokoukset alkavat tavallisesti kello 18. Vuonna 2024 kokouksista kuusi päättyi vasta klo 23, joka on kokoukselle asetettu takaraja ja viisi päättyi hieman aiemmin klo 20–21.

Päivätyötä tekeville asetelma on tuskallinen. Myös esimerkiksi yksinhuoltajille, autottomille tai muuten vain aamuvirkuille kokouskäytäntö ei ole kovin inklusiivinen.

Ylipitkät kokoukset eivät kuitenkaan johdu siitä, että meillä olisi paljon kaupungin toiminnalle ja kehitykselle tärkeitä päätöskohtia. Näin harvoin on. Merkittävä osa ajasta kuluu aloitevastauksista keskusteluun (palaan tähän myöhemmin). Usein suurin osa ajasta kuluu muutamien henkilöiden toistuviin puheenvuoroihin, joissa korostuu enemmän esiintymishalu kuin varsinainen asia. Myös kokouspalkkiosääntöä väärinkäytetään kokousten pidentämiseen ja kulujen nostamiseen (palaan tähänkin myöhemmin).

Edustuksellisuus vinoutuu, kun pieni joukko valtuutettuja toistuvasti käyttää leijonanosan tilasta. Moni muu jää hiljaiseksi, mutta se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö kaikilla valtuutetuilla olisi arvokkaita ja tärkeitä ajatuksia. Valtuuston puhekäytännöissä on vastakkain erilaisia oikeuksia – toisille ”rajoittamaton puheoikeus” on tärkeä arvo, toisille kokousten mielekkyys on vielä tärkeämpää.

Itse kypsyin tilanteeseen melko tavalla 2024 aikana. Jotain pitäisi tehdä. Nyt kaupunginvaltuuston kokoukset noudattavat Viilon lakia: valtuuston tilaisuudet laajenevat täyttämään kaikki niille allokoidut päivät ja ajat kokonaan (siis riippumatta siitä paljonko aikaa allokoidaan).*

Ongelmana puutteellinen osallistaminen

Edeltävä ei ole valitusta siitä, että olisin itse päätynyt jäämään tuppisuuksi. En ole. Projektipäällikkönä olen yhdenlainen ryhmätyön asiantuntija, ja tottunut pohtimaan sitä, miten osallistujista saadaan paras panos irti, ideat yhteisesti jalostumaan. Samasta näkökulmasta olen pohdiskellut valtuustotyötä ja sitä, miten valtuutettujen suuri työpanos ja ajatukset saadaan mahdollisimman tehokkaasti Vantaan hyödyksi.

Valtuuston mahdollisuus osallistua päätöksenteon valmisteluun on verrattain vähäinen tai ainakin se koetaan sellaisena. Osa valtuutetuista on lautakunnissa, kaupunginhallituksessa ja muissa elimissä, jossa osallistumismahdollisuus on varhaisempi, mutta ei sielläkään välttämättä tyydyttävä. Osallistaminen on tärkeää erityisesti valtuustokauden merkittävimmissä asioissa.

Huonoja esimerkkejä löytyy. Palveluverkkosuunnitelma laaditaan pitkällä prosessilla, mutta valtuutetut eivät vaikuta kovin sitoutuneelta siihen. Suunnitelman ulkopuolisia aloitteita aletaan tehdä heti, kun palveluverkkosuunnitelma on hyväksytty. Investointisuunnitteluun ei ole tällä vaalikaudella osallistettu luottamushenkilöitä käytännössä ollenkaan. Se myös näkyy runsaina suunnitelman ulkopuolisina aloitteina.

Parempi esimerkki oli maa- ja asuntopoliittisen ohjelman päivitys vuonna 2022. Sen valmistelussa osallistettiin laajasti asianomaisia lautakuntia ja valtuustoryhmiä. Työssä hyödynnettiin konsulttien tuella laadittuja kyselyjä ja priorisointitehtäviä. Minkä jälkeen varsinainen käsittely meni tietenkin hallintosäännön mukaan.

Valtuuston työssä pitäisi olla enemmän varhaisen vaiheen keskusteluja valmistelussa olevista isoista asioista. Valmistelutehtävin ja kyselyin on mahdollista osallistaa valtuutettuja laajasti ja tasapuolisesti, mutta tämänkaltaisia menetelmiä harvoin käytetään.

Ongelmana tehottomuus ja demokratian uhat

Kuntapolitiikan houkuttelevuus on laskussa. Ehdokashankinta on vaikeutunut. Puolueiden jäsenmäärät vähenevät. Äänestysaktiivisuus laskee. Tiedetään, että ihmiset pitävät poliitikkoja epäluotettavina ja vierastavat politiikan puhetapoja. Jostain syystä näitä ei oteta merkkinä siitä, että asioita pitäisi muuttaa luottamuselinten toiminnassa. Jos mikään ei muutu, vaarana on, että mukana pysyvät lähinnä ne, joilla on aikaa ja halua esiintyä – ei välttämättä ne, joilla olisi parasta annettavaa.

Insinöörinä järjestelmän toimivuudella ja tehokkuudella on minulle tietynlainen kauneus ja itseisarvo. Minua pännii se, että poliitikkojen inhimillistä pääomaa ja panostusta, sekä tähän liittyviä kustannuksia, käytetään tehottomasti ja tätä tuetaan vääränlaisilla järjestelmillä.

Tällä hetkellä muuten valtuuston toimintaa olisi mahdollista tarkoituksellisesti lamauttaa pitämällä tahallaan toistuvia puheenvuoroja tai tekemällä massoittain aloitteita (palaan tähän myöhemmin). Tämäkin pitäisi taklata.

Rakenteelliset ongelmat näkyvät palkkioissa – kuka hyötyy ja mistä?

En vastusta luottamushenkilöiden ansioita ja luottamuselimistä koituvia kuluja. Mutta niitä maksetaan vähän vääristä asioista ja väärin perustein.

Ensinnäkin palkkiot painottuvat väärille elimille. Olen tästä kirjoittanut toisessa yhteydessä eri artikkelin Nostetaan lautakuntien palkkioita enkä mene tähän nyt syvemmin.

Kokouspalkkiosäännön mukaan kolmen kokoustunnin jälkeen jokaisesta alkavasta lisätunnista tulee lisäpalkkio, joka on suuruudeltaan 40 % kokouksen peruspalkkiosta (tällä hetkellä 240 € * 40 % = 96 € ja summa nousee uudelle valtuustokaudelle). Lisätunneista maksaminen on toisaalta ymmärrettävää korvausta menetetystä vapaa-ajasta, mutta se myös kannustaa pidentämään kokouksia.

Vertailun vuoksi: Valtuuston kokouksen yhdestä lisätunnista saa 96 euroa, ja se maksaa kokonaisuutena kaupungille yli 7000 euroa. Lautakunnasta, missä on töitä enemmän kuin valtuustossa, saa kuukaudessa 150 euroa ja kokonaiskustannus kaupungille on 3000 euroa. (Luvut eivät sisällä valmistelutöitä.) Onko summat tasapainossa, ohjaavatko ne panostuksia oikeaan paikkaan?

Laskin, että pelkästään vuoden 2024 kokousten ylituntien palkkiot maksoivat arvioni mukaan yli 150 000 euroa**. Mihin muuhun nuo ylituntien palkkiot olisi voinut käyttää? Esimerkiksi osallistamaan valtuutettuja mielekkäämmillä tavoilla aiemmissa vaiheissa?

Kun vallitseva poliittinen linja kuitenkin on, että valtuustosta halutaan maksaa palkkioita ja monista muista elimistä ei niinkään, tämän linjan sisälläkin rakennetta voisi muuttaa niin että valtuutettujen palkkio olisi osittain kiinteä kuukausipalkkio. Osa ei edelleenkään tekisi palkkionsa eteen mitään, ja tunnolliset tekisivät edelleen yli. Mutta mikä tahansa, mikä siirtäisi rahallista kannustetta muualle kuin kokouksiin ja niiden venyttämiseen, olisi suuntana hyvä.

Kokousten tiivistäminen

Koska valtuusto tyypillisesti käyttää sen kokousajan, mikä sille annetaan (Viilon laki), kokousten pituutta olisi siis syytä rajata tiukemmin.

Tällä hetkellä kokouksia on yksi kuukaudessa. Yksittäisen kokouksen takaraja muodostuu niin, että ennen klo 23 aloitettu pykälä käsitellään loppuun. Tuon rajan voisi hyvin siirtää esim. 21:45:een. Jo tieto siitä, että yöhön asti ei jatketa ja yksi lisätunti on maksimi lisäpalkkio, todennäköisesti vaikuttaisi kokouksia lyhentävästi.

Puheenvuorojen määrää ei tällä hetkellä ole rajattu mitenkään, mutta yhden puheenvuoron maksimipituus on 3 minuuttia. Tätä voisi harkita rajattavan niin, että saman puhujan samasta asiakohdasta pitämät seuraavat puheenvuorot rajattaisiin lyhyemmäksi. Usein puheenvuorot myös venyvät 3 minuutin rajasta. Jos raja olisi tiukka ja mikrofoni sulkeutuisi 3 minuutin kohdalla, se kannustaisi valtuutettuja kirjoittamaan puheensa tiiviimmiksi.

Omaa luokkaansa on budjettikokous, joka aloitetaan jo aikaisin iltapäivällä ja vedetään 23:een saakka. Aihe on sinänsä merkittävä, mutta asiat on silloin jo käytännössä päätetty ja kokouksen henkenä on vain pitää pitkä puhemaraton, että saadaan hyvät palkkiot.

Kokousten normaali kesto olisi hyvä pyrkiä vakiinnuttamaan kolmen tunnin paikkeille. Sen vastapainoksi tarvittaisiin kuitenkin aiemmin peräänkuuluttamaani parempaa valtuutettujen osallistamista aiemmissa vaiheissa. Valmistelutöille voisi järjestää omia tilaisuuksiaan (ja maksaa valtuuston kuluja mieluummin valtuutettujen laittamisesta töihin kuin istumisesta yökokouksissa).

Lisäksi tarvittaisiin jotain erilaisia foorumeita purkamaan valtuutettujen halua ja painetta puhua sydämensä kyllyydestä. Asiallinen keskustelu kaupungin asioista onkin tärkeää, mutta nyt liian moni kokee, että niille ei ole muuta paikkaa kuin yrittää tunkea kokouksessa aasinsilloilla muiden asioiden joukkoon. Striimin pyöriessä ja palkkion juostessa. Vihreässä ryhmässä on ehdotettu, että voisi olla erillisiä “puhu politiikkaa sydämesi kyllyydestä” -tilaisuuksia, jotka voitaisiin kaupungin toimesta striimata yleisölle, mutta josta ei tarvitsisi puhujien saada palkkiota.

Aloitekäytäntöjen kehittäminen

Valtuuston kokouksista merkittävä osa menee siis valtuustoaloitteiden vastausten käsittelyyn. Valtuutetut nostavat aloitteissa tärkeäksi katsomiaan asioita, ja niistä keskustelu on samaten oleellista. Varsinaisia päätöksiä näistä asioista ei kuitenkaan kokouksissa tehdä.

Aloitteita tehdään aika paljon. Niiden laatu vaihtelee. Niitä kirjoitetaan toisinaan jopa kokousajalla (koska tunnetusti siellä sitä aikaa on).

Aloiteoikeus olisi syytä rajata ainakin niin, että yksi valtuutettu saa jättää kokoukseen yhden aloitteen. Tällä hetkellä hallintosääntö ei rajoita tätä millään tavalla, ja tätä olisi mahdollista käyttää väärin ja pahassa tarkoituksessa. Pitäisi myös määritellä, että aloitteet pitää jättää muutama päivä ennen kokousta.

Aloitevastaukset pääsevät valtuuston käsittelyyn, jos allekirjoittajia on 15. Tätä rajaa voisi hiukan nostaa. Se kannustaisi laadukkaampiin aloitteisiin ja voisi määräkin vähän laskea.

Vastapainoksi, kuntalaisten tekemiä kuntalaisaloitteita pitäisi käsitellä luottamuselimissä huomattavasti laajemmin (linkki aloitteeseen aiheesta).

Uudistetaan siis luottamushenkilöiden työtä, kärkenä valtuusto

Kirjoituksen taustalla on paitsi oma kokemukseni, myös halu käynnistää keskustelua siitä, miten valtuustotyötä voisi kehittää osallistavammaksi, vaikuttavammaksi ja tarkoituksenmukaisemmaksi – niin kuntalaisten kuin valtuutettujenkin näkökulmasta.

Vantaan Sanomat kirjoitti aiemmin valtuutettujen osallistumisesta kokouksiin. Se on ymmärrettävä tapa tutkia osallistumista, vaikkei käytännössä kerrokaan valtuutettujen todellisesta panostuksesta. Valtuutettujen sitaatit artikkelissa ovat hyviä.

Yhteenvetona, uudistamisen tavoitteellisina suuntina pitäisi olla:

• Valtuutettujen työskentely ja osallistaminen myös kokousten ulkopuolisin tavoin.
• Kustannustehokkuus, eli valtuustosta maksimi irti kaupungin hyödyksi.
• Palkkiojärjestelmä kannustaa sellaiseen työhön, joka on kaupungille arvokasta ja kustannustehokasta.
• Luottamushenkilöt kokevat valtuustotyöskentelyn merkityksellisenä ja mielekkäänä.

Julkaisenä tämän muutama tunti ennen kuntavaalien tuloksia – näkemykseni ovat siis samoja riippumatta siitä jatkuuko valtuustojäsenyyteni vai ei.

* Laki on saanut inspiraationsa Parkinsonin laista, jonka mukaan johonkin tehtävään tehtävä työ laajenee täyttämään kaiken sille varatun ajan.

** Tämä on karkea arvio. Laskin, että lisätunteja oli 2024 kokouksissa 20. Oletin, että lisäpalkkioita saamassa olisi ollut 80 henkilöä, mikä lienee viranhaltijat huomioiden lähellä oikeaa. Pitkä kokous kuitenkin lisää pelkkien lisätuntien sijasta myös osallistujien vaihtoja, mikä nostaa kustannuksia vielä enemmän.