Kuvaparin vasen puoli on Vantaan Seutulasta, Riipiläntien varrelta. Auto- ja pyörätien reunat kasvavat mm. päivänkakkaraa, apiloita, kelloja, erilaisia puna- ja keltakukkaisia kasveja. Tulee viihtyisä vaikutelma, ja kasvusto on elinympäristö monenlaisille hyönteisille. Muutama kilometri etelään, kuvaparin oikea puoli Vantaankoskentieltä samanlaiselta pyörätien reunalta edustaa urbaanilla alueella niin yleistä kasvuston täydellistä leikkaamista.
Miksi oikea puoli on niin paljon haluttavampi, että pientareita pitää erikseen käydä työllä ja fossiilisilla polttoaineilla leikkaamassa? Miksei voida vain antaa olla? Tai niittää vasta syksyllä kun kasvit on kukkineet ja siementäneet? Näitä mietiskelen, kun pyöräilen ympäriinsä maisemia katsellen.
Ymmärrän hyvin, että teiden risteysalueet täytyy pitää vapaana näkemäesteistä. Suurin osa parturoiduista alueista on kuitenkin ihan muuta. Esimerkiksi pyörä- ja autotien väliset pitkät kaistaleet (kuten Riipiläntiellä) voisi hyvin antaa olla. Isompien teiden ja ramppien varrella on kaltevia hankalasti leikattavia aloja, ilman mitään vaikutusta liikenteelliseen näkemiseen, joita kuitenkin leikataan. Monet paikat näyttävät minun silmääni siltä, että on erikseen kierrelty etsimässä mistä kaikkialta voi leikata, kun taloudellisuuden, viihtyvyyden ja biodiversiteetin takia sitä pitäisi nimenomaan välttää.
Esimerkki isosta leikatusta rinnealueesta, joka ei aiheuta mitään liikenteellistä näkemäestettä vaikka kasvaisi metsää, ja joka näyttää jyrkkyyden takia hankalaltakin hoitaa. Vasemmalla pyörätie, oikealla ylhäällä Hämeenlinnanväylän ja Vantaankoskentien liittymäramppi. Miksi tuo alue pitää leikata?
Tällaista näkymää on urbaanien teiden varrella vaikka kuinka paljon. Mitä tapahtuisi, jos antaisikin auto- ja pyörätien välisen kaistaleen rehottaa? Mitään näkemäesteitä ei aiheudu, koska risteysalueita ei ole lähellä. Tai jos kaista nimenomaan halutaan ”edustuskuntoon”, yksi vaihtoehto olisi hankkia ruohonleikkuri- ja bensiinikulujen hinnalla kukkien siemeniä, ja aktiivisesti niityttää kaista kukkaloistoon! Kuva Kivistöstä Tikkurilantieltä.
Olen varma että kaupungin organisaatiossa löytyy osaamista optimoida katujen ja teiden varsien kunnossapitoa toisinkin kuin nyt. Kaduista ja viheralueista vastaavan lautakunnan jäsenenä minun pitäisi varmaan tietää miksi asiat ovat niinkuin ne ovat, ja miten niihin tarkkaan ottaen voisi vaikuttaa. Mutta ilmeisesti ainakin tämä kasvukausi menee vielä ihmetellessä. Onneksi kukkaloistoakin siellä täällä on, vaikka paljon enemmänkin mahtuisi.
Tätä lisää urbaaniin katuympäristöön! Myyrmäen Raappavuorentiellä bussipysäkin viereen on ryöpsähtänyt luonnonkukkia. Laskin neliömetrillä ainakin 6 erilaista kukkivaa kasvia.
Tämä niitty sijaitsee Martinlaaksossa Raappavuorentien ja Voimalantien risteyksessä. Onkohan se Vantaan Energian tonttia, ja sen vuoksi saanut olla rauhassa? Kiva joka tapauksessa. Mutta samoilta jalansijoilta näkee aarikaupalla vastaavanlaisia kohtia, jotka on ajettu lyhyeksi rusehtavaksi nurmikoksi. Mikseivät kaikki voisi olla niinkuin tämä kohta?
Lisätietoa ja innoitusta
Pientareet kukassa -kansalaisaloite käsitteli samaa aihepiiriä maanteiden ja niihin liittyvien kansallisten käytäntöjen osalta. Kuvittelen, että osa näistä ajatuksista olisi suoraan sovellettavissa kaupungin sisäiseen toimintaan.
Katso muita blogikirjoituksiani, esimerkiksi aiheista ”luonto” ja ”kaupunkisuunnittelu”.