Vihreiden puoluekokus pidettiin viikonloppuna Joensuussa.
Kokouksen merkittävin sisältö oli hyväksyä päivitetty poliittinen ohjelma. Ohjelma sisältää meidän tavoitteet seuraavalle eduskuntavaalikaudelle, joten tätä tulen vielä opiskelemaan monta kertaa ensi kevään vaaleja kohti mennessä. Artikkelin kuvassa äänestetään yhdestä ohjelman muutosesityksestä (violetilla lapulla EI), joita oli satoja.
Ylivireinen mediaympäristö generoi kohuja milloin mistäkin, siirtyäkseen nopeasti seuraavaan. Politiikan skenen kamppailullinen luonne ajaa käyttämään hyväksi jokaista heikkoutta ja virhettä. Itse en juuri seuraa tai kommentoi näitä, en varsinkaan menneenä viikonloppuna. Nyt kuitenkin kommentoin paria asiaa.
Onko vihreissä tilaa miehille?
Kokouksessa esitettiin aloite “sukupuolivinouma vaalituloksissa”, joka peräänkuulutti puolueen johtoa selvittämään miksi näkyvimmille luottamushenkilöpaikoille on viime vuosina valittu suhteellisen vähän miehiä. (Parinkymmenen aloitteen ja satojen ohjelmallisten esitysten joukosta ainakin Iltalehti tarttui tähän. Sopiihan se.)
Aloite hyväksyttiin. Minulla olikin puhe joka sisältää tähän aiheeseen kaivattua tietoa ja toimenpiteen: jokaiseen vaalipiiriin tarvitaan ehdokkaaksi DI-mies, koska tässä ryhmässä meillä on erinomainen kannatus. Ikävä kyllä muut asiat veivät kokouksesta sen ajan missä olisin päässyt puheeni esittämään. Tekstimuodossa se kuitenkin löytyy Viitteen blogista.
Puoluekokouksessa miesten ja naisten määrä oli silmämääräisesti tasan. En osaa selittää, miksi näin on, kun vaalimenestyksessä miehet kiistatta ovat naisiin verrattuna lukumääräisesti alakynnessä. Omasta mielestäni vihreissä todellakin on tilaa miehille – ja nimenomaan siksi omasta mielestäni olen pärjännyt niin hyvin.
Osana puolueen sisällä käytyä keskustelua aiheesta kokouksessa myös julkistettiin Salla Merikukan valokuvanäyttely “Vihreitä miehiä”. Olin teoksessa mukana kuvattavana ja haastateltavana, noin 20 mukaan päässeen miehen joukossa.
Vihreitä miehiä -näyttelystä. Teoksen valokuvaaja Salla Merikukka. Tilannekuva Tiina Mikkonen.
Sunnuntailisät
Toinen julkinen härdelli käytiin palkkojen sunnuntailisien ympärillä.
Uuden poliittisen ohjelman esityksessä luki, otsikon “Kasvatetaan työllisyyttä ja tehdään työelämästä joustavampaa eri elämäntilanteisiin” alla näin: “Haetaan kolmikantaisesti malli sunnuntailisien uudistamisesta vastaamaan paremmin tämän päivän tarpeita työntekijöiden kokonaisansioita laskematta.” Sitten tapahtui viestinnällistä kompurointia ja tahallisia väärinymmärryksiä, ja kuulemma tuli mediassa lunta tupaan.
Tuo ohjelmakirjaus lopulta ei mennyt läpi. Omasta mielestäni se olisi ihan hyvä, ja korostan että siinä nimenomaisesti ei ole ajatuksena leikata kenenkään ansioita. Mitä siinä sunnuntaissa on nykypäivänä niin erikoista että juuri silloin täytyy olla tuplapalkka?
Ratkaistaan yhteiskunnallisten ongelmien juurisyyt
Tämä puhe lähti kiinnostuksestani laatutekniikkaan ja toisaalta globaaleihin ongelmiin. Siitä tuli (osittain) sosiaali- ja terveysaiheinen puhe, millä yllätin itsenikin! Onko minusta tulossa yleispoliitikko? Kokouksessa jouduin lyhentämään puhetta, mutta täysi tekstiversio löytyy Viitteen blogista.
Yhteenveto
Kokous oli hieno kokemus. Ensimmäinen puoluekokoukseni oli viime syksynä, etänä, mutta sitä ei mitenkään voi laskea eikä verrata tähän. Parasta luonnollisesti oli kaikkien vanhojen ja uusien tuttujen tapaaminen Joensuun miellyttävässä ympäristössä!
Hyväksytty poliittinen ohjelma on jo julki: https://www.vihreat.fi/vihreiden-poliittinen-tavoiteohjelma-2023-2027/